28.7. Su. Kuudes (!) kerta kun lomaviikko Lapin Muoniossa, mutta ensimmäinen kun yksin reissussa. Sunnuntaina tuttu kierros Rovaniemellä, aamujunalta kävely epätodellisen tyhjässä kaupungissa, hotellilla kallis aamiainen, sitten kassillinen halvimpia kuivaeineksiä marketista ja bussi 11:20 kohti pohjoisluodetta tuhdissa vesisateessa. Kolmetuntinen bussimatka tuntuu nykyään jo lähivuorolta. Mutta Jerisjärven mökkikylä on vieläkin autiompi kuin koskaan aiemmin. Omistajilla on varaa seisottaa niitä käyttämättä. Eikä ammattiliitonkaan tunturimajalle näytä tiheää käyttöä löytyvän kesäaikaan.
Asetun rauhaan. Hiljaisuus + happi = nukahdan sohvalle sikanautapöperön syötäni.
29.7. Ma. Koleaa ja kuuroista, ja samaa luvataan koko viikko. Pihalla säänmuutosta tunnustellessa eteen käppäilee puolivilli pantaporo. Mökin päiväkirjan mukaan sen nimi on Ahmatti, joten se lienee myös puolikesy. Hyttysten määrä, sen sijaan, ei enää yllätä: niitä on jälleen nolla kappaletta, aivan kuten viime vuonna samaan aikaan täällä.
Kierrän vain lähitienoot. Koko isossa mökkikylässä näkyy neljä autoa eli mökkiasujaa. Muuthan eivät kaltaistamme mökkeilyä bussein harrasta kuin köyhimmät kynätyöläiset, kiitos ay-majan tai sukulaisten.
Sadetta ei lopultakaan paljoa tule, ihan täydellinen sää olisi tunturien huiputtamiseen, mutta laiskottelen sohvalla lukemassa. En ole tullut tänne täyttämään rivejä vaan tyhjentämään päätä. Vain muutama tunti ennen tälle matkalle eli yöjunaan nousua kolahti sähköpostiin uusi kustannussoppari. Puoleentoista vuoteen en ole saanut mitään apurahoja, mutta soppari ja tämä mökki nostavat itsetunnon luoviin lukemiin. Kiitos x 1000 te etelän tahot.
30.7. Ti. Keimiölle vai Sammaltunturille? Edelliselle on pitkä kuiva reitti, mutta monta kilometriä tien vartta ennen metsää ja tunturipolkua. Jälkimmäiselle on lyhyempi matka, mutta kosteikkoja, joihin tennarini eivät ole omiaan. Valitsin silti retken Sammaltunturiin. Siinä saavat olla suorittamiseni tältä reissulta. En ole tullut tänne koettelemaan rajojani vaan unohtamaan ne.
Ja kun tarpoo ensin kaksi kilometriä metsäpolkua, sitten puolitoista kilometriä ylämäkeen ja vasta sitten alkaa varsinainen tuntureille nousu, niin tuntee kyllä jotain suorittaneensa. Pohjoistuulen koleuden tunsi niin ikään vasta tunturin laella. Lämmintä muutenkin vain +13.
Poroja ei tällä kertaa näkynyt, ei mitään muutakaan kuin lintuja ja kaksi hyttystä. Edes kuukkeli ei lähesty turistia näin kesäaikaan. Kolme patikoijaa näin etäältä ja kaksi kuntofillaroijaa polki ylös jumalatonta mäkeä.
Tunti ja puoli oli mennyt tunturille nousuun, takaisin mökillä olin tunnissa. Sillä hetkellä kun pääsin pihaan kengät märkänä alkoi aurinko paistaa. Epätodellista tai oikeammin epäreilun todellista.
31.7. Ke. Tulipahan kallis kauppareissu, 100e pelkkiin matkoihin. Ymmärsin taksikuskin puheesta, että kiinteä hinta tarkoittaisi 50€ menopaluu, Jerisjärvi-Muonio, koska yli 26 km matkasta heillä on kuulemma moinen kiinteä taksa. Mutta hinnan hän perikin uudelleen vielä paluumatkasta, jonka olisin voinut ajaa yhtä hyvin bussilla 6.30e hintaan. Eipä tämän jälkeen Hirsikankaan taksifirmaa käytetä kun tänne tullaan.
Aurinko paistaa edes satunnaisesti, mutta perkeleesti ärsyttää kaikki nyt täällä pohjoisessa, kun peruspalveluiden puuttuessa voivat laskuttaa mitä tahansa täsmäpalveluista.
1.8. To. Sää on aamulla eilistäkin viileämpi, yön on puhaltanut kylmä pohjoinen. En kehtaa lämmittää tätä isoa mökkiä yhden ihmisen hyväksi, mutta hyvin tämä tuntuu säilövän sisällään edellisten viikkojen aikana kertyneen kesäisyyden. Näin alkaa elokuu napapiiriltä käsin ikkunasta korpimaita katsellessa. Poroilla on kuulemma rykimäaika, sen takia isoja sarvekkaita tallustelee tiellä kiilto silmissään. Jolleivät ole naamioituneita natosotilaita. Kaiken aikaa ulkona on sama valaistus, koska yöt ovat yhtä harmaan pilvisiä kuin päivät, tuulen tuivertaessa jopa kirkkaampia.
Puoleen päivään mennessä on kuitenkin jo +15, "aurinko pilkahtelee", kuten meteorologien pakkopositiivinen klisee kuuluu. Kierrän kuntoladun, se vaatii saman verran kuntoa minkä äitini suorittaisi rollaattorilla. Mökissä on vaikea keksiä uutta luettavaa viihdyttävän Prince-romaanin jälkeen. Kiipeän parvelle, jonka hyllyissä on lasten- ja nuorten luettavaa, kuten Harrisin Uhrilampaat, erinomaista yökirjallisuutta ullakkoparvelle unihdetuille kakaroille. Mutta myös Tex Willeriä ja Musturin sarjisnovelleja. Musturin sarjakuvista saisi hyvän määritelmän avantgardelle: taidetta joka on parempaa kuin yleisönsä.
Eilen ajattelin itsekin kirjoittaa jotain, lyhyen tarinan Platonin ja Catulluksen painiottelusta. Etsiessä Kemppisen käännöksiä en kuitenkaan löytänyt Catullusta, vaan anonyymin sitaatin, jonka jälkeen ei tarvinnut luovuskella nuppiaan yhtään enempää:
"Emme matkusta paetaksemme elämää, vaan estääksemme elämää pakenemasta meitä."
2.8. Pe. Tämäkin vielä: yllättävä vatsapöpö. Tunsin sen jo maanantaina, sitten vatsa rauhoittui, mutta tänään uudelleen. Ruokavalio on ollut mökkitapaan kooste kuivaeineksistä tehtyjä patapöpöperöitä, ei mitään liian poikkeavaa. Ainoa epäilty on putkistossa helteet seissyt vesi. Tälle päivälle siis hyvempi syy maateskella. Onneksi en ole oikeasti eräseudulla. Tulee mieleen kv-kollegan työhuoneessa nähty maalaus, "Montezuman kosto", kuvassa huussi Nicaraguasta.
Ja jälleen outo yhteensattuma: sarjisten kanssa löydetyssä Grantassa on aiheena Ruoka. Ei pitäisi lukea juuri nyt, mutta aloitettu uusi romaani, The Deep Sky, osoittautui jo 15 sivussa ärsyttävän teinimäiseksi avaruusscifiksi. Grantoja en ole aiemmin lukenut, koska niiden konsepti, vahvan aiheen alle koottu yhdistelmä ulkomaisia ja kotimaisia tekstejä, on tuntunut vääränlaiselta... puhvetilta.. Mutta Ruoka-Grantassa yllättäen parasta ovatkin suomalaiset: Tuurin essee, Hassisen novelli ja Virolaisen runot. Noutopöytänirppailua? Kyllä, tänään välttämätöntä.
Illalla aurinko tulee esiin, toivottavasti huomennakin, sillä heikon mahan ja paksun rinkan välissä joutuu viettämään neljä metsätuntia mökin luovutuksesta bussin saapumiseen. Kuusi päivää laiskoteltua raapustan muistiinpanoja teksteihin, jotka odottavat kotona. Tätä varten residenssit ja korpieriöt ovat. "Tarvitaan paljon aikaa, jotta voi kirjoittaa puoli tuntia." (Gertrude Stein)
3.8. La. Taas kerran mökkiviikon paras sää oli lähtöpäivänä, kirkasta ja lämmintä. Virallisen check-out- ajan jälkeen jäin istumaan pihaan, siinä oli tuulensuoja lukea sitä pöljän teinimäistä scifi-romaania, jonka (aikuinen) päähenkilö itkee ja punastuu vähintään kerran per luku! Japanilainen käsitys kovasta scifistä? Onneksi vatsa tuntui rauhoittuneelta, niin voi ärtyillä tällaiselle genretauhkalle huoletta.
Mökin pihassa viipyileminen oli kuin surutyötä pesän jättämisestä, vaikka jo 2 kuukauden kuluttua olemme tulossa tänne uudelleen. Näin, että mökeissä kiersi siivooja autollansa, täällä on siis muitakin samalla viikkosyklillä toimivia vuokramökkejä. Niistä perheet poistuvat niin ikään viime hetkellä, tietysti autoillaan. Kahden tunnin lukurauhan jälkeen laskeuduin Jerisjärven rantaan syömään makkaraleipiä, uskalsin juoda säästynyttä viiniäkin. Rannassa tuuli sen verran, ettei ilman paitaa voinut sentään istuskella. Turisteja näkyi Arctica Sauna Worldin puolella muutama hassu, niin kuin eksynyeitä Lappiin vääränä vuodenaikana.
Bussipysäkillä istui oikean vaeltajan näköinen mies, ei edes tervehtinyt, mutta eihän se voinutkaan olla oikea jos jäi Levin turistihelvetissä pois. Tarkasti ajallaan tulleessa bussissa oli vain 8 hiljaista matkaaja. Levillä pois jäi 3, tilalle tuli 6. Kuulemma bussilippuja näihin vuoroihin voisi ostaa VR:nkin palvelusta, mutta liput eivät näy kuskeille varauksina eli jos bussi on täysi niin kukaan ei takaa istuinpaikkaa. Tuttua VR-palvelua, siis.
Kyyti hidasteli säännöllisin välein väistääkseen sarvikuonon uhmakkuudella tepastelevia rykimäuroksia. Silti kyyti oli perillä Rovan juna-asemalla 10 minuuttia edellä aikataulua. Itse asiassa S & A olivat kaksi tuntia edelläni Rovaniemellä, palaamassa toiselta puolen Lappia päiväjunaan. Voisi kuvitella, että perheessämme jylläävät niin isot taiteilijaegot, että pitää olla 300 km erämaata erottamassa lomallakin.
Varhaisen yöjunan hytit täyttyivät hiljalleen. Aurinko paistoi täydellä terällä kuin kiusallaan.
