Savu-uhri (Maria Jotunia kesäteatterissa)

 

Edes klassikkoteoksena pidettyä "Kultaista vasikkaa" (1918) näkee enää harvoin teatterin lavalla, saati Maria Jotunin "Savu-uhria" (1915), josta en ollut kuullutkaan ennen tätä kesää. Näytelmän löytäminen ja nostaminen kesäteatteriesitykseksi juuri Tampereella on kaksinverroin kulttuuriteko, jos edelliset esityskerrat ovat tosiaankin olleet juurikin täällä päin (Pyynikin kesäteatterissa) 1960-1970 -lukujen vaihteessa, kuten teoksen löytämisestä ja ohjauksesta vastannut Katri Häti kertoi ennen sunnuntai-illan (21.7. 2024) porttien avausta.

Uudeksi esityspaikaksi oli valikoitunut Amurin museokortteli. Siellä Tukkateatteri nyt kesällä 2024 kokeilee miten korttelin piha toimii esityspaikkana. Museo sulkeutuu iltaisin 18:lta ja "Savu-uhrin" esitykset alkavat 18:30, joten vähällä vaivalla museovieraat voivat nauttia historiallisen ilmapiirin elävöittämisestäkin.... 

... tosin näytelmä itsessään sijoittuu savolaiseen kirkonkylään, sen verran suureen, että sieltä löytyy kahvila ja leipomo. 

Nimestä huolimatta kyseessä ei siis ole kreikkalainen tragedia, vaan savolainen kansankomedia varsin tuttuine kesäteatteriaineksineen: epätoivoisia naisihmisiä ja narrimaisen yleviä miehiä naima-aikeissaan. Rikkaudesta haaveillaan, sivistystä kehutaan, mutta lopultakin kaikille riittää kelpo ryyppy ja lapsuuskodin tai -toverin helmoihin palaaminen.

Kuva © Kaisa Vuorinen

 

Jotunimaisinta "Savu-uhrissa" on napakan aforistimainen sanailu, jollaista ei nykypäivän kesäteatterissa muuten kuulisi, sekä naishahmojen synkkä itseironia alaisesta asemastaan niin maalla kuin kaupungissa. Edellinen on kestänyt aikaa paremmin kuin jälkimmäinen. 

Erikoisin vaan ei oikeastaan draamallisin aines tulee näytelmän eriskummallisesta symboliikasta: kahden suvun vihanpidossa ovat syynä perintöhousut, jotka varakkaan viekas isäntä on vienyt naapurilta eikä ole suostunut käräjilläkään tunnustamaan tekoa. Housunkätkentäjuttuun piiloutunee jotain symboliikkaa, mikä ei lainkaan kytkeydy mihinkään muuhun näytelmässä! 

Sama pätee näytelmän outoon nimeen. Savu-uhri mainitaan repliikeissä vain kahdesti ja molemmissa huumorin varjolla. Puolivälissä näytelmää rikkaaksi kaupunkilaiseksi tekeytynyt Hilda syyttää taiteilijasielu Aapoa: 

Suu sinulla on ja siitäkös suuria sanoja höyryää kuin mitä savu-uhria. Ei sitä eletä runolla, kun ei ole muuta särvintä. Vai vaimonko sinua pitäisi elättää niinkuin isääsikin?

Aivan viimeisessä repliikissä näytelmän herkullisin hahmo, sekä itselleen että pojalleen kosiota laskelmoiva Jahvetti lausahtaa puolestaan filosofisesti (?):

Eläpäs suutu, vaikkapa se [elämä] ei niin suuren kunnian kauneuttakaan -- hee. Mitäpä tämä, tämä elämä, mitäpä se -- onpahan näin vähäinen, lystikäs savu-uhri vain.

Sunnuntain esitys oli järjestyksessään kolmas ja hyvin 12-henkinen näyttelijäkaarti siitä selviytyi, oikeastaan erityisenkin hyvin, kun tekstiä näytelmässä piisaa miltei kahdeksi tunniksi ja paikoin koukeroisen vanhahtavin ilmaisuin. Tukkateatterilla on jo edellisten vuosien rutinoimia kesäteatteriesiintyjiä ja se näkyy ja kuuluu mikrofoneitta toteutetussa reippaassa ilmaisussa. Vain yhteislauluissa kuului hienoista hapuilua, mutta lopultakin laulut jos mitkä osoittautuivat elävöittäväksi, yleisöä sytyttäväksi osaksi esitystä, jonka ensimmäinen näytös on oikeastaan käsittämättömän pitkä ja hidastempoinen komediaksi.

Ihan ongelmitta ei museokorttelin piha taivu teatteriin. Piha on leveä molempiin suuntiin ja portaikot tarjoavat sopivia soppia nopeisiinkin vaihtoihin, mutta näyttämöstä puuttuu syvyys ja lavasteet; museotila ei salli edes äänentoistoa ja valoja. Ratkaisuna syvyyden puuttumiseen ohjaaja Häti on rytmittänyt näyttelijät vaihtamaan joutuisasti paikkaa kohtausten sisällä valtasuhteiden dynamisoimiseksi, vilkkaammin kuin edes kesäkomediassa tavallisesti nähtäisiin. Yllättävän vähilläkin elementeillä näyttämökuva virkistyy toisella puoliajalla, kuten naisnäyttelijöiden kukkaseppeleillä ja juhannuksen lähestymisestä muistuttavin lauluin. Amurin kaupunginosa pihan ympärillä on jopa ällistyttävän hiljainen ollakseen niinkin likellä keskustaa, joten siltä osin museokortteli on täydellinen paikka niin teatterille kuin musiikille.

Yleisöä oli sunnuntain esityksessä niin paljon kuin katettuun katsomoon tungeksimatta mahtui eli viitisenkymmentä. Kaikki tuntuivat aplodien perusteella pitäneen näkemästään ja ja jälkikommenttien mukaan tienneen mitä Jotuni-teokselta odottaa. Siispä paikallisteatterin jatkoa 2025 sietää odottaa, mitä kesätukka tuoman pitää.

 

Tukkateatterin lokoinen tusina... ohjaaja (vaihteeksi rooliasussa) toinen vasemmalta.

Tiedot "Savu-uhrin" tulevista esityksistä 23.7.-8.8. löytyvät:
https://tukkateatteri.fi/ohjelmisto/savu-uhri/