Ainoa mökkinaapuri, jonka asioista tiedämme täällä tarkalleen, on tienvarren Ukko-hevonen. Hänen maailmansa ei näytä juuri muuttuvan, joten ohi kulkiessa voimme olettaa tietävämme kaiken olennaisen. Tänään näimme kauempana tien varressa myös peuran, mutta tuskin siitäkään olisi seuraa hevoselle. Ukolla on kaverinaan vain kaksi palloa, iso harmaa ja pieni pinkki. Niitä turvalla työnnellessään se huiskuttaa häntäänsä. Edes ohikulkijoista se ei näytä senkään vertaa huvittuvan kuin palloistaan.
Tämä on se perinteinen viikonloppu, kun suljemme kunnalliset vedet niitä runsaat kolme kuukautta käytettyämme. Samalla sulkeutuvat järvivedet. Kiskomme kanootin ylös pressujen alle, käyn viimeisen kerran kastautumassa saunasta käsin. Niin lyhyt on kesä kuin mitä on kestänyt rannan vetäytyä keinulta kaisikkoon.
Yöllä joutsenet huutavat salmella kuin pohjoistuulen tuomat puhtoiset demonit. Tuuliin kesä päättyy selvemmin kuin haluaisi tietää ja muistaa, tuntuvammin kuin metsän kuihtuviin väreihin.
Saatettuani S:n bussille tulen, jälleen, mökkiin vielä yhdeksi yöksi. Kolmen yön sääntö on se mikä kiinnittää ihmistä edes väliaikaisesti paikkoihin, tunnelmiin, paikkakohtaisiin vuodenaikoihin. Vielä tänä iltana on lämmitettävä takkaa, koska yöt kylmenevät ankarammin kuin päivät. Vielä ensi yö nautittava maaseudun pimeydestä kuin se olisi osa viipyilevää kesää.
Maanantaiaamuna nukuttaa pitkään ja syvään niin kuin vain täällä nukuttaa. Näin unta, että ainejärjestöllä oli yhteiset bileet Silmänkääntäjien kanssa, siis miltei 40 vuoden takaisesta elämästä. Mukana oli myös oikeita näyttelijöitä kuten nuori Kari Väänänen. Näin vahvasti roolitettu on alitajuntani.
Herätessä kello onkin jo yhdeksän, hetkeksi iskee paniikki, ehdinkö tehdä kaiken ennen bussikyytiä. Mutta tietysti sitä ehtii ja aikaa jää istuksia viilenevässä mökissä enemmän kuin tarvitsisi. Huomaan viivytteleväni tuloputken lopullista sulkemista ja vesimittarin irroittamista, koska se jos mikä tuntuu kammottavan ELEELLISELTÄ kesän lopetukselta.
Pöydän ääreen palatessa löydän vielä vuodenajan viimeisen punkin kiipeilemässä kaulallani. Lajinsa varsinainen mohikaani, kun selvinnyt yökylmistäkin.
Ja tietysti sataa, vastoin sääennustetta. Tosin Kuopio on nykyään kuntalaajennuksineen niin valtava alue, että jos Huippuvuorilla sataa niin todennäköisesti sataa Savossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti