Ainakin Vasemmistoliitto on tukevasti kiinni maallisissa eilispäivän asioissa verrattuna digitulevaisuuteen kadonneisiin kansalaisryhmiin.
Muuta hyvää siitä ei kansallisena puolueena enää keksi sanottavaa. Tähtijulkkiksensa avulla "vaalivoiton" saanut puolue kuvittelee nyt itselleen niin kovan noususuhdanteen, että puoluetoimistolta tulee jatkuvalla syötöllä sähköpostiviestejä, joissa kerjätään lisää rahaa puolueelle.
Aivan kuin naapuripuolueessa Sanna Marinin ja puolueen omassa historiassa Suvi-Anne Siimeksen roisit takinkäännöt suurpääoman julkkiksiksi eivät olisi opettaneet mitään siitä, mihin nämä vasemmistolaisiksi tekeytyneet tähtijulkkikset mainearvonsa käyttävät heti kun helmat irtoavat emopuolueesta.
Puolue teki heti vaalien jälkeen myös verkkogallupin meille jäsenille. Gallupissa kysyttiin muun muassa sellaisia olennaisia asioita kuin vaalimainonnan keskittämistä joko a) ämpäreihin, b) lippiksiin, c) tiskirätteihin, tai d) ostoskärrypanttipoletteihin.
Täytin gallupin kolmesti ja aion tehdä sen vielä pari kertaa lisää niidenkin puolesta, jotka eivät muuten jaksa vastata tällaisiin verkkogallupeihin. Ilmoitan kannattavani jyrkästi ostoskärrypanttipoletteja. Miten muuten Vasemmistoliiton rivijäsen voisi saada lentävän startin osuuskaupan käytäville kuin sujauttamalla oman puolueen logolla varustetun poletin ostoskärrypantiksi. Taatusti nopeampi ja arkisempi tapa osoittaa poliittista kanta-asiakkuutta kuin mikään älylaitteilta tilaa vievä puoluekirja.
Ehdotankin, että puoluehallitus harkitsee puolueen nimen päivittämistä Panttipuolueeksi ja puoluetoimistojen muuttamista kunnallisiksi panttitoimistoiksi.
Vaihdettiinhan se puolueen tunnusvärikin rouvaskeskiluokkaa miellyttäväksi fuksiaksi. Syytä olisi nyt päästä eroon ikäviä historiallisia mielikuvia herättävästä "Vasemmiston" nimestä saman tien.
In memoriam: puoluekirjat 1918–1990
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti