Etnistyvä entti vaiko corpulentti (mökkielämää)

 
Nyt siitä bittejä jo on kun näytin sormea digiklinikalle. Yritin saada selvyyttä, pitäisikö olla huolissaan jos sormet eivät toimi vielä kahden kuukauden odottelun jälkeenkään. Hoitajahenkilö digiklinikalla konsultoi lääkäriä ja vastasi, että mene takas fysioterapeutille, se arvioi mitä tehdä. Siinä kaikki apu mitä digiklinikka suo. Ei ihme että kansan suussa nämä tällaiset terveyspalvelut ovat arvauskeskuksia.

No, en mennyt fysioterpalle takaisin, en edes kiropraktikolle vaikka sellaiseenkin kyselin suosituksia Kakelta ja Samilta. Odottelin kevään loppuun ja lähdin edeltä tänne mökille, vaikka tuntui toispuoleiselta, kun hermopinne ei ota parantuakseen ja vasemmalta murtui varvaskin uudelleen, sama kuin 3 vuotta sitten. Täällä kuitenkin kaikki sujuu kuten aina ennenkin, ja tunnetta toispuoleisuudesta ei tietenkään olisi jos peruskunto olisi parempi. Sen huomaa huussintyhjennyskuoppia saviseen maahan kaivaessa, ajattelee ainoana vertailukohtana miten näpsäkästi ihmiset elokuvissa kaivaa kuoppia kun hävittävät todisteita.

Yhdistelmä helle & hyttysparvet sai taktikoimaan, että menen tyhjentämään huussisaavit vasta kun sataa. Mutta Savossa hyttysetkin ovat niin kieroja, etteivät piittaa siitä mikä olisi luonnollista. Hävitysrituaalista katoaa kaikki sankarillisuus, kun helvetillinen hyttysparvi pörrää ympärillä samalla kun sataa ja yrittää kaivaa saavin vetävää kuoppaa kovaan savimaahan trooppisessa havumetsässä.

Sitäkin ihmeellisempää on sitten järvivesi, joka on jo nyt heinäkuisen uintikelpoista. Ehkä eläimetkin ovat sen takia sekaisin, hyttyspolvet sikiävät vaikka asiantuntija uutisissa sanoo ettei niitä nyt tule kun oli niin kuiva kevät. Joutsen seilaa salmella ja honkkailee ja uhkailee vedenalaisia vihollisia, ei ymmärrä sekään mikä vaihe kesää meneillään kun järvenpinta hohkaa lämmintä. Perinteisistä kirjosiepon pesistä toinen on tyhjillään, ehkä sen pioneerit kyllästyivät odottamaan että saapuisimme tavan mukaan toukokuussa katselemaan niiden kolontaa.

Rituaalimainen, jokakeväinen ihme on se, miten hyvässä kunnossa hirsimökki on jälleen kestänyt pitkät kuukaudet tyhjillään ja lämmittämättä. Kun sisään tulee, se heti tuntuu asuttavalta. Katselee metsäksi tekeytyviä pihapuita. Että olisinko minäkin pihaetnistyvä entti vaiko vain tupasuomalainen corpulentti.

      

Metsä valtaa uutta vanhaa tilaa...