Leppälintu se oli (ehkä)

Vasta tänään, vähän ennen lähtöä, selvisi mikä lintu se on joka laulaa päivät ja yöt mökin takana kapealla metsäkaistaleella: se on leppälintu, joka vasta tänään lehahti kurkistamaan mökin ikkunasta, kun aiemmat päivät pysytellyt lauluetäisyydellä. Ehkä sään nopea viileneminen (yöllä enää +7 kun kaksi päivää aiemmin yölläkin +19) saa sen etsiskelemään lämpimämpää kämppää, näkyyhän se olevan kolopesijä. Toivottavasti se on ottanut toistaiseksi haltuunsa takahuussin pesäpöntön. Ainakin joku lintu on sen luona hälyttänyt polulta poiketessa.

Tai ehkä se tuli tutkimaan aamuisen onnettomuuspaikan jälkiä. Heräsin siihen, että joku lintu jysähti puoli kuudelta juuri sen puoleiseen ikkunaan, jonka taakse leppälintu tuli istumaan oksalle. Ikkunassa näkyi jälki, mutta lintu oli kadonnut. Luulisi että juuri "verilintu" pitäisi silmällä tällaisia tapauksia reviirillään.

Se lintu, joka eniten laulaa takapihalla, toistaa tolkuttomuuksiin saakka samaa sävelmää "fi-fi-fii-fii-fi-fi-fi", mikä googlauksen perusteella ei kylläkään vastaisi leppälinnun tyypillistä nuottirakennetta. Mutta ehkä yksittäiset pesijät googlaavat ihan omia juttujaan. Ainakin ne käyvät rohkeammiksi nyt kun mökkipoluilla on vähänkin hiljaisempaa. Räksät pitävät kyllä huolta ylempien oksistojen metelistä, sinne korkeudelle ei pikkulinnuilla ole asiaa.

 

Vasta tänään, jälleen vasta kun on lähdettävä ja helle on helpottanut, metsä mökin ympärillä näyttää vihreämmältä ja eläväisemmältä kuin mikään muistikuvakaan tallentaa. Runsaan viikon päästä tulemme tänne takaisin, mikään vaihe varsinaista kesää ei mene siis ohitsemme, mutta jokainen lähtö tuntuu siltä kuin kesä olisi jo ohitse, etenkin kun S ja lapsi ovat menneet kaupunkiin jo edeltä. 

Kerrankin, taas, voi olla tyytyväinen, että matka täältä Tampereelle on niin pitkä, siirtymä mielentilassa etenee enintään pimeyden nopeudella ja tämän viikon näyt valottuvat hataraankin muistiin...