Syysprinssi (DVD)

"Ilo on siirtymistä pienemmästä suurempaan täydellisyyteen", siteeraa mies Spinozaa. Sitten näytetään puolialastonta paria laajana puolikuvana sivulta, vatsaan rajattuna puolikuvana vinosti ylhäältä, ja pussailua lähikuvina. Kohtaus kestää puoli minuuttia. Sitten pari alkaa keskustella mistä miehen uusi romaani kertoo: kokokuva edestä, laaja kokokuva olohuoneesta sohvan takaa, kokokuva parista sohvalla, ja taas laaja kokokuva sohvan takaa. Tämän jälkeen kerrotaan pariskunnan ensimmäinen yhteinen motivaatio puolikuvasta puolikuvaan vaihdellen: nainen istuu vessanpöntöllä, mies tupakoi, sopivat kirjoittavansa rakastelun jälkeisestä hajusta.

Mitään ei korosteta, mitään ei pohjusteta, mitään ei kontrastoida, millekään sanotussa ei avata visuaalista monitulkintaisuutta. Nelikymppiset näyttelijät patsastelevat muotivaatteissa. Puolikuva kokokuva puolikuva kokokuva puolikuva kokokuva yhdessä kulkien.

Syysprinssi (2016) on suomalaista elokuvakerrontaa ilman mitään kerrottavaa ja ilman mitään millä kertoa.

Syysprinssi on suomalainen käsitys romanssista: väännetään pakolliset kuviot. 

Syysprinssi on suomalainen todistus taiteenalan nolla-ajattelusta, jossa aikalaismusiikki korvaa tunnelman ja mediatuttu viitekehys kulttuurituotteen tarpeet.

Syysprinssi romaanina (1996) voi olla Anja Snellmanin viimeisiä mestariteoksia, mutta elokuvana se on sietämättömän pinnallinen ja väkinäinen. Minä lainasin sen DVD:nä kirjastosta. Älä sinä tee samoin.

Jos Syysprinssin katsoo, muistaa miksi ei halua katsoa - suomalaista elokuvaa.

Missään muodossa.