KALENTERI TULEVASTA

TULEVIA TAPAHTUMIA
14.-20.10. Mökillä Savossa
28.10. Helsingin kirjamessuilla
17.-19.11. Tukholmassa leffafestarilla

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Taidepornoa Cannesin laskuun


Taidepornoa on yhtä helppo tehdä kuin muutakin pornoa, mutta sen sujauttaminen taidemedian alueelle on verraten vaikeaa. Taidemedian portit kuitenkin aukeavat, jos teoksen mainetta puhdistaa palkinto postmodernin identiteettipolitiikan nimissä. Elokuvataiteen puolella keino näyttää olevan erityisen
suosittu.

"Adelen elämä 1&2" on kolmetuntinen kasvukertomus, joten siihen mahtuu paljon muutakin kuin pornonaturalistisesti kuvattuja seksikohtauksia. Mutta syy siihen, miksi elokuva sai Cannesin pääpalkinnon, löytyy epäilemättä siitä luovaksi oletetusta epäsuhdasta, joka vallitsee pornopätkien ja muun elokuvan välillä. Realismiin elokuva pyrkii muutenkin niin kamerankäytössä kuin leikkauksessa kuin turkkamaisen räkä roiskuu -näyttelijätyön käytössä, mutta ne pornopätkät on toteutettu aivan eri sortin realismissa kuin Adelen muut elämänalueet: koti, koulu, ystävät, baarit, bileet, työ koulussa. Pornokohdissa pariskunta on asemoitu kirkkaaseen valoon siten, että kamera pystyy seuraamaan sitä mikä milloinkin on aktin alku-keskikohta-loppuvaiheessa näyttävintä.

Oikein somasti ajatellen tämä erilainen kuvaustapa johtuu siitä, että elokuva tällä tavoin ottaa kantaa siihen dialogissa esitettyyn kommenttiin, jonka mukaan kaiken seksuaalisen nautinnon metaforana on käytetty naisen nautintoa - ja että Adelen leimaava rakkaus samansukupuoliseen tai ylipäänsä hänen tarpeensa saada jotain henkilökohtaista maailmasa liittyisi siihen, mitä hän jää vaille rakastumisessaan. Tätä ajatusta, menettääkö ihminen jotain rakastuessa vai tuleeko häneen jotain lisää, tuetaan jo elokuvan alulla lukiolaisten keskustellessa samaisesta tematiikasta, joka sitten hallitsee koko elokuvaa.

Kytkentä kirjallisuuden kautta elämän suuriin kysymyksiin on ranskalaiselle kasvutarinalle tyypillinen - mutta harmittoman tyypillinen tämä elokuva on muutenkin, lukuun ottamatta noita omituisen eksploitatiivisia pornopätkiä, joiden pituus ja perusteellisuus selittyy ensisijaisesti ohjaajan tarpeella rahastaa ja menestyä, ihan niin kuin muillakin taidepornoa elokuvamarkkinoille tunkevilla miesohjaajilla.

"Adelen elämä" on pornopätkät poislukien hyvinkin viehko romanssi, etenkin kun se jatkaa niin määrätietoisesti juuri siitä kohtaa päähenkilönsä elämää johon pelkkä nuorisoromanssi loppuisi, kodista partnerin luokse muuttamiseen. Elokuvan kaksi puoliskoa toisaalta jakautuvat tarinallisesti ja tunnelmallisesti kahteen selvästi erottuvaan puoliskoon, toisaalta Adelen henkilötarina jatkuu täysin saumattomasti ohi sen vaiheen, että hänen rakastamansa nainen ei olekaan enää sinitukkainen mysteeri vaan ammattitaiteilija joka tyhjentää Adelen oman mysteerin, kunnes elokuvan lopulla seuraa johdonmukainen siirtymä: sama rakastumista symboloiva rumpuhelinä soi taustalla ja nyt puolestaan Adelesta tulee suuren rakkauden kohde.

Adelea esittävä näyttelijä on tosiaan itse luonnollisuus kameran edessä, muttei siinäkään kummempaa taikaa tarvita kuin että on kokenut teatterinäyttelijä ja osaa eläytyä luonnerooliinsa kaikella sydämellään - ja kestää sen samanlaisen heittäytymisen myös pornokohtauksissa toisen naisen kanssa. Ja se kolmetuntinen vierähtäisi tätä elokuvaa katsoessa ihan ilman niitä pornopalojakin, niin taitavasti ihan arkisen elämän kerronta on rytmitetty, ja niin paljon sympatiaa sekä päähenkilöt että taiteelliset sivuhahmot herättelevät.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti