Finncon 2026 (Turussa 10.-12.7.)

 

Jos spefi-conissa tarkoitus on kohdata jotain uutta ja kokea portaalit yllätyksinä, niin tämä Turun Finnncon (10.-12.7.) onnistui ainakin siinä. Lauantaina löysin itseni Seutulan lentokentältä vastaanottamassa portugalilaista vierasta, kvanttikemian asiantuntijaa Anaa ... ja seuraavan neljän tunnin aikana opin enemmän teoreettisesta kemiasta ja paitsi Portugalian historiasta myös sen vaihtoehtoisesta historiasta. 

Kuin spefi-tarinassa ikään tämä uuden oppiminen tapahtui siinä liminaalitilassa, että kirjaimellisesti juoksimme kelloa kiinni. Paikallisjunamme lentokentältä Helsingin juna-asemalle saapui virallisesti 19:10 ja Turku-junamme korvaava bussi lähti virallisesti 19:10 viereisestä korttelista. Ja silti me ehdimme siirtyä junasta bussiin ja vielä Turkuunkin... 

...ja etelästä noussut myrsky seurasi perässämme ja iski Turkuun vasta kun olin Kerttulin Kievarissa kertomassa Saaralle ja Matille tästä omituisesta seikkailusta. Se oli sattumoisin ensimmäinen kerta, kun vierailin kyseisessä pubissa, vaikka vuosikausia asuin aivan sen lähellä. Tätä portaalit ovat, ajan ja paikan tematisoituja murroksia.

 

 

Muuten Finncon 2026 sujui perinteiseen tapaan. Perjantain kirjoittajaohjelmassa oli Stfk:n uuden kirjoitusoppaan julkistus ja siihen liitetty paneeli, sekä julkistusjuhlintaa paikallisessa katukapakassa. Kadulle avattujen ikkunoiden ohitse tuntuivat kulkevan kaikki tutut ja tuntemattomat turkulaiset.

Lauantaiaamuna ennätin kuunnella kunniavieras Adrian Tchaikovskyn haastattelua. Conien erottuminen toisistaan kulminoituu aika lailla ulkomaisen kunniavieraan kiinnostavuuteen, joten odotukset olivat matalat, olimmehan kuulleet Tchaikovskya jo Tukholmassa pari vuotta sitten... mutta nyt Turussa tuo scifin supertähti oli aivan erilainen – rentoutuneempi, vitsikkäämpi ja analyyttisempi. Haastattelu sinänsä jäi raapaisuksi Tchaikovskyn tuotantoon, koska ylituotteliaan kirjoittajaluonteen vuoksi teoksia löytyy useita jokaisesta spefi-lajista. 

Itse olen scifin ohella lukenut yhden hänen kauhuromaaneistaan, mutta se ei jättänyt muistijälkeä, ja yrittänyt lukea jotain fantasiaansa. Haastattelun perusteella voisi vielä motivoitua lukemaan hänen Guns of the Dawn -versionsa (2015) austenilaisesta Englannista. Nyt conia varten suomennettu Lukinvalo on sekin lukematta... mutta jos se tosiaan on parodiateos niin se jääkin lukematta, sillä huumorissa ei mr T ole lainkaan omillaan, minun mielestäni...

 

Ana ja Saara

Sunnuntain aamuna osallistuimme vieraamme Anan pitämään työpajaan. Taiteilijanimellään AMP Rodriguez hän esitteli kansainväliseksi yhteistyöteokseksi kasvanutta viinipunk-projektia. Projektia Suomen ja suomalaisen kustantajan osalta edustanut Saara oli nyt vuorostaan emännöimässä vierastamme. Itse jouduin lähtemään työpajasta kesken kuunnellakseni avaruusmatka-paneelia, mutta kuulemma pajassa oli aivostormattu useampia kotimaisia tekstejä. Teoksen portaalissahan voi osallistua kuka tahansa muutenkin joko mikrofiktiolla tai täydentämällä vuosiin 1918-1922 sijoittuvaa ensyklopediaa Portugalin (ja vähän muunkin maailman) vaihtoehtoisesta historiasta.

Ainoa oma kontribuutio – opaskirjaan tehdyn artikkelin lisäksi – conissa oli vetää jälleen meri-aiheinen paneeli, tavallaan jatkona kaksi vuotta sitten Jyväskylässä vedetylle paneelille, jossa meri-spefistä juteltiin liminaalitiloina (rannat, pinnat). Tällä kertaa merestä juttelivat kanssani Anni "Sydänmeri" Nupponen, Hanna "Meren laulaja" Morre ja Saara, jolla meri ja valaat ovat mukana useammassakin tarinassa. Paneelin kokoonpano oli tosiaan niin kotoisa, että olisimme voineet jutella yhtä hyvin Näsijärven tai Kallaveden spektaakkelimaisuudesta. Mutta jotain ideariihen tapaistahan näissä paneeleissa aina tavoitellaan ja yleisön kommentit todistavat, että jotain yhteistä tietämystä aiheesta tiivistyy paikanpäällä verkottuakseen sen jälkeen laajemmalle.

 

 

Sunnuntaina Turkuun ja coniin iski vielä toinenkin myrskyrintama tuoden mukavasti dramatiikkaa yliopiston mäelle. Väkeä oli kuulemma vieraillut conissa parhaana päivänä eli lauantaina 1800 harrastajaa. Niin järjestäjät kuin conissa erittäin isosti (jo liiankin isosti?) näkyneet kauppakojut ovat varmasti tyytyväisiä. 

Itse ostin conista vain yhden kirjan (Scorsese on Scorsese) ja myin kirjoja kymmenen kappaletta scifi-kirppiksellä, tienaten 64e. Niillä rahoilla palaan yhteiskuntaan, joka ei minua tarvitse senkään vertaa kuin fandom.

Ja siinä ovatkin kaikki rahatulot tältä kesältä. 

Vaan kuten Pekka-setä sanoi Stfk:n juhlissa: eläkettä lähestyessä on elämässä tehtävänä enää tuhlata kaikki mitä geenit eivät ole saaneet kiinni. Se on liikkuvan juhlan utopia, joka mahdollistuu ehkä vain conien kaltaisissa eristetyissä oloissa, joissa portaali on asenne eikä paikka...