Vastaväittäjänä viinaväitökselle (Itä-Suomen yliopisto)

 

Vasemmalta: Soikkeli, prof. Kati Launis, Sanna Jääskeläinen

Kyllä, Itä-Suomessa kaikki on helpompaa, koska virallistenkin töiden hoitaminen on vähemmän univormumaista. Silti väitöstilaisuus on perinteitä kunnioittava tapahtuma, jossa esiinnytään yhtä lailla paikalla istuvalle yleisölle kuin koko pitkälle traditiolle.

Tänään 20.5. akateemisen väitösprotokollan ja -juhlan syynä oli Sanna Jääskeläisen väitös Itä-Suomen yliopistossa. Väitöksen aihe ja kohdemateriaali ovat laajimmat mitä olen kirjallisuustieteen yhteydessä nähnyt: Humaladiskurssin jatkuvuudet ja katkokset suomalaisessa kirjallisuudessa, lehdistöteksteissä ja juomatapatutkimuksissa.

Edellisenä päivänä olimme jo tavanneet väittelijän ja kustoksen kanssa illallisen merkeissä, joten protokollaan valmistautuminen oli helppoa, voisi sanoa sulavan helppoa, koska ulkona Joensuuta painosti yli 30 asteen helle. Onneksi yliopiston salissa oli hyvä ilmastointi. 

Hellekuumuus olikin ainoa asia, minkä saatoin kuvitella tilaisuuden haasteeksi. Sannan väitöskirja osoitti niin vahvaa perehtyneisyyttä aiheeseensa ja teoriataustaan, humalakirjallisuuteen ja lehtien raitistumiskertomuksiin sekä diskurssiteoriaan, ettei vastaväittäjälle jäänyt paljoakaan muuta tehtävää kuin esittää toisintulkitsemisen mahdollisuuksia teoriataustan ja kohdeteosten oletettavista aukkopaikoista.

Diskurssiteorian käytöstä kyselin opponentin roolissa sen verran, mitä hegemoniset diskurssit tässä tapauksessa olisivat ja millaista on diskursiivinen vallankäyttö humaladiskurssin yhteydessä – onko vastadiskurssia löydettävissä vain huovismaisesta viinahuumorista ja 2000-luvun romaaneista, joissa humalaisen itsekontrolli toimii merkkinä uusliberalistisesta itsekontrollista.

Sosiaalihistoriallisen taustoituksen osalta (Sannan väitöksessä pitkä kolmosluku) kysyin sen tarpeellisuutta tarkkuudessaan ja pituudessaan, samoin sellaisten vuosikymmenten (1920- ja 1980-luku) tärkeyttä, jotka saavat enemmän huomiota kirjaesimerkkeinä, mutta joiden merkitystä mahdollisena murrosaikana ei pohdita analyysin yhteydessä.

Kaunokirjallisten kohdeteosten valinnasta kysyin paljonkin, oikeastaan liikaakin, koska lajien ja yksittäisten kirjailijoiden valinnoista syntyviin painotuksiin keskittyessä emme koskaan päässeet niihin varsinaisiin analyyseihin, joissa Sanna pääsee kommentoimaan isojenkin klassikkojen ryyppykohtauksia, kuten Kiven ja Linnan romaaneista. 

Huomasin kyllä jo Sannan lektiota kuunnellessa, että hänellä oli opettajamainen moodi päällä ja hän pystyi kysymyksiini vastatessaan samalla reflektoimaan sanomaansa: vastatessaan hän kommentoi hieman aina sitäkin, miten kysymys oli esitetty. 

Pitäydyin isoihin teoriaa ja kohdeteosten rajausta koskeviin kysymyksiin, koska niistä tehdyt valinnat kiinnostivat aidosti oman oppialamme eli kirjallisuudentutkimuksen laventamisen kannalta. Tältäkin osin Sannan tapa soveltaa diskurssitutkimusta on paljon, paljon perusteellisempi kuin mitä 1990-luvulla diskurssiteorian huumassa kirjallisuustieteissä yritettiin.

Jonkin verran kyselin sukupuolen merkityksestä niille artikulaatioille, joihin humaladiskurssia käytetään, ja myös siitä, miten äijäpitoisten teosten mahdollinen itseironia (etenkin brändin-rakennuksessa niin viinavireän Jari Tervon kuin Petri "sober curious" Tammisen tapauksessa) mahtaisi näkyä 2000-luvun maskuliinisuuden esityksissä. Paljon enemmänin olisin voinut kysyä vielä transgressiosta tässä yhteydessä, etenkin Pussikaljaromaanin kaltaisten teosten kohdalla. Sannan analyysit tällaisista postmoderneista teoksista tulevat lähimmäksi sitä (Joe Kennedyn määrittelemää)  "puolihumalaisen fenomenologiaa", joka on aihekohtaisesti parhaita teoriatuttavuuksia mihin Sannan väitös lukijaa tutustuttaa.

Loppulausunnossani sanoin, että Sannan tutkimus "osoittaa pätevästi diskurssiteorian sovellettavuuden tekstintutkimukseen ja kirjallisuudentutkimukseen tehden sen mielestäni perusteellisemmin kuin aiemmat vastaavat kotimaiset monografiat." Tässä tarkoitin myös omaa vuoden 1998 väitöskirjaani, jossa diskurssiteorian taustoitus jäi minimaalisen vähäiseksi. 

Ja tietysti: kaiken sen lisäksi, miten pätevä Sannan tutkimus on tekstintutkijan ja kulttuurintutkijan oppineisuuden osoituksena, se on painokasta kritiikkiä suomalaiselle alkoholipolitiikalle. Sille kelpaa nostaa tänä iltana useampikin malja.

  

Väitöksen videotaltiointi löytyy ainakin toistaiseksi:
https://uef.cloud.panopto.eu/Panopto/Pages/Viewer.aspx?id=475f42f2-cc3a-4f0d-bfba-b40b008617d6

Väitös (pdf:nä) on luettavissa ja ladattavissa täältä:
https://erepo.uef.fi/bitstreams/658bfa2b-f1a1-42bb-ab32-8d68c514604a/download