Karoliina Suoniemi: Viikinkijumalattaret (tietokirja)

    

Karoliina Suoniemi: Viikinkijumalattaret

144 s.
SKS 2026

 

Kirjailija ja sanataideopettaja Karoliina Suoniemi on tehnyt lapsille suunnattuja tietokirjoja niin kuningashovien prinsessoista kuin viikinkiajan lasten elämästä. Folkloristi Jenny Kostetin kanssa hän julkaisi viime vuonna komeasti kuvitetun oppikirjan Pohjolan taruja. Jo siinä esiteltiin vähemmän tunnettuja ”viikinkijumalia”, kuten Idun, Skadi ja Ran.

Suoniemen uusin, teini-ikäisille suunnattu Viikinkijumalattaret jatkaa sekä tunnettujen että sivuhahmoiksi jääneiden taruolentojen esittelyjä. Kirjan mahtipontisesta nimestä poiketen mukana on myös naispuolisia noitia, jättiläisiä ja soturihahmoja. Naissotureitahan on tutkimusten mukaan voinut olla mukana myös viikinkiretkueissa.

Kirjan johdannossa selitetään, ettei jumalattarissa ole kyse pelkästään viikinkien mytologiasta, vaan yhteisestä pohjoismaisesta ja germaanisesta taruperinnöstä. Naishahmojen esittelylle on olennaista johdannon kuvailu siitä, kuinka naiset saattoivat nousta viikinkiajan yhteisöissä ennustajan tai velhon asemaan: ”Saagoissa kerrotaan naisista, jotka opiskelivat noituutta saamelaisten tai suomalaisten luona, kuten Norjan kuningassaagojen mahtinainen Gunnhild.”

Koska jumalten osuus rituaaleissa on niin olennaista myös tarinoissa, olisi kirjassa voitu selventää rituaalitoimintojen, noituuden ja magian eroa. Nyt niistä puhutaan kirjassa synonyymisesti.

Yleensä pohjoisten jumalten olympoksesta kerrotaan Odin-keskeisen herrahierarkian tarjoamassa järjestyksessä. Viikinkijumalattaret etenee järjestystä selittelemättä. Ensin esitellään kunkin myyttihahmon luonnetyyppiä ja sen saamia variaatioita muissa hahmoissa. Esittelyn jälkeen referoidaan hahmoon liittyviä tunnetuimpia tarinoita. Tarinat kerrotaan eloisasti ja yksityiskohtien herkullisuus epäilemättä huvittaa kaiken ikäistä nykylukijaa yhtä lailla kuin tuhat vuotta sitten. 

Epäilen kyllä, etteivät isoäidit ole tarinoineet iltanuotiolla ihan kaikkia näistä tarinoista, kuten Suoniemi väittää, esimerkiksi Lokin ”huumoripläjäystä” eli kiveksillä suoritettua köydenvetoa vuohen kanssa.

Kepeän tarinoinnin ohessa Suoniemi muistuttaa niistä mytologian moderneista jäänteistä, joilla pohjoismaissa muistetaan jumalattaria ja sankarittaria. Näihin muistutuksiin voisi tehdä pienen kosmeettisen korjauksen, ettei jumalatar Idun ole antanut nimeään Venuksen kuulle, vaan sen vuoristolle ja eräälle asteroidille.

Viikinkijumalattaret on jatkoa SKS:n edellisille, varhaisfeministeille suunnatuille teoksille Pohjolan jumalattaret (2021) ja Antiikin jumalattaret (2024). Sarjalle yhtenäistä asua luo taiteilija Apila Pepitan kuvitus.  Kirjoissa jokaisesta myyttihahmosta on parin sivun mittaisen esittelyn ohessa piirroskuva hahmosta toiminnassaan. Sarjakuvamaiset piirrokset tukevat muistettavuutta ja tekevät hahmoista maanläheisiä,joskaan ei yhtä kansanomaisen reheviä ja räävittömiä kuin millaisia hahmot ovat monissa tarinoissa. 

 Markku Soikkeli

 

Suoniemen esittely kirjalleen löytyy SKS:n sivuilta

https://skskirjat.fi/viikinkijumalattaret/