Sonettikuu: #136

 

 

 

Sonetti #136

Shakespeare	If thy soul check thee that I come so near, Swear to thy blind soul that I was thy ‘Will’, And will, thy soul knows, is admitted there; Thus far for love, my love-suit, sweet, fulfil.
Tynni	Jos soimaa sielusi, kun lähennyn, soukolle tuolle vanno: olin Ville, ja viileyttä ei voi vastustaa; siis tällä täytä lemmenpyyntö hellä.
Simonsuuri	Jos omatunto soimaa kun tulen liian lähelle, vannota tuota sokeaa että olin Halusi, ja halu, sen tietää sielusi, pääsee sisään, tyydyttää ihanan kosintani rakkaudella.
Saukkoriipi	Jos mielestäsi liikaa tunkeilen, kaluksi vanno sokealle sille ja sisään sopineeksi kalun sen, niin päästät lemmittysi sokkosille.

 

Tämä runo on eräs Shakespearen pornosoneteista, joita tuskin kuulee siteerattavan. Jos edes tietää niiden olemassaolosta. 

Runoilija Don Paterson pilkkaa kirjallisuudentutkijoita sonettien tulkinnoille omistetussa teoksessaan (2010) siitä, että heille on ollut helpompi sietää nämä pornosonetit kuin se, että WS oli vähintäänkin biseksuaali ja että nuorelle miehelle kohdistetut sonetit ovat rakkaudenosoituksia. Ennemmin niiden on tulkittu olevan "arvoituksellisia". 

Sonetit #135 ja #136 eivät jätä paljoakaan varaa arvailluille siitä, mitä metaforanlehvä kätkee. Mutta esimerkiksi sonetti #20 on sellainen, jossa suomentaja voi vielä kurvailla ja kaarella sisällön ympärillä. Näin Cajander:

"Sinusta luonto aikoi neidon soman,
 / Mut sinuun rakastui, sun luotuaan,
 / Ja lisän liitti, mulle tarpeettoman,
  / Jok' onnen multa riisti kokonaan." 

Ja näin selkeyteen (liiaksikin) pyrkivä Simonsuuri, joka sonettikohtaisissa tulkinnoissaan selittää myös seksuaalisten metaforien kätköpaikat runojen syntyajalta:

"Naiseksi sinut luotiin ensin, / vaan luontoäiti takoessaan hullaantui / ryöväsi sinut minulta lisäkeinoin, / pani jatkeen, minulle ei minkään veroisen." 

Don Patersonin omia tulkintoja soneteista löytyy valikoima Anni Sumarin suomennoksina kirjasta Jumalan lahja naisille (2017). Hyvin vähän ne mitään uutta tuovat sonettien ymmärtämiseen, etenkään runomuodon merkitykseen, mutta ovat kieltämättä virkistävää luettavaa, jos WS muuten tuntuu kuivakkaalta. Vaan kyllähän Simonsuureltakin löytyy yhtä ylenpalttista innostusta aiheeseen. Esimerkiksi tästä tämänpäiväisestä sonetista #136 Simonsuuri intoutuu tulkitsemaan, että "se on kuhisevien siittiöiden kiihkeää kamppailua". 

No jaa. Ehkei nyt kuitenkaan.

Patersonin alkuperäinen kirja löytyy itseltänikin, mutta hilpeän johdannon siitä luettuaan ei yksittäisten sonettien tulkintoja ole ollut intoa lukea, vaikka Patersonilta löytyy myös niistä hyviä järkeenkäypiä huomioita, ja tietysti paljon kommentteja edellisten tulkintojen hölmöyksille.

Yllättävän hyvä tiivistelmä WS-tietämystä on Jalavan vitsikirjoilta näyttävässä sarjassa julkaistu Shakespeare vasta-alkaville ja edistyneille (2010). Se kelpaisi hyvin käsikirjahyllyyn, jos haluaisi tarkistaa mitä olennaista on sivistyneen ihmisen tiedettävä esimerkiksi WS:n harvoin esitetyistä näytelmistä ja suomentamattomista runoista.