Öisin luen aivan erilaisia kirjoja kuin päivisin. Herään tyypillisesti kello 4:n tienoilla ja vaikka käyn vain vessassa, en millään saa unta uudelleen. Tehokkainta olisi mennä olohuoneeseen nukkumaan ja lukea printtikirjaa, mutta makkarissa on tuntuvasti lämpimämpää. Joten ollakseni herättämättä S:aa luen pädiltä e-kirjoja, ja vaikka se on yllättäen intensiivisempää lukemista (yön tunnit menevät hetkessä) kuin printtilukeminen, niin e-kirjat eivät nukuta kuten printtikirja. Myös podcastit ovat vaihtelevan tehokkaita unilääkkeenä, kunhan löytää sopivan tasaisen radiokeskustelun. BBC:n In Our Time on edelleen ainoa mitä suosin. Esimerkiksi IOT:N hannoverilais-dynastiaa käsittelevän podcastin kuuntelin neljästi ennen kuin pääsin loppuun saakka nukahtamatta.
Tänä syksynä kaksi parhaiten unettavaa e-kirjaa ovat olleet elämäkerrat, Shaun Bythellin kolmas kirjakauppiaan päiväkirja -teos, Remainders of the Day (2022), sekä Patrick Stewartin muistelmateos Making It So (2023).
Ja jos tämä yhdistelmä tuntuu lukijasta liian idylliseltä ollakseen totta, niin Bythell todistaa, että itse asiassa helvetti eivät ole sartrelaisittain toiset ihmiset, vaan toiset kirjaihmiset, ne joita sanotaan "asiakkaiksi". Tästä hän on tehnyt erillisen kirjankin, Seven Kinds of People You Find in Bookshops (2020), joka valitettavasti ei ole lainkaan niin hauska kuin miltä kuulostaa, päinvastoin.
Tietysti rivien välistä on kaiken aikaa lukevinaan miten karismaattinen hahmo Bythell on tietämättään. Hänen ympärillään hyörivien naisten määrästä voi päätellä paljon muutakin, ennen kuin kirjoittaja itse nostaa häntäänsä tokaisemalla ikään kuin ohimennen että onpas hassua miten tyttöystävät hermostuvat löytäessään pesukoneesta edellisten unohtamia alusvaatteita. Kirjan epilogi on kaikkiin odotuksiin nähden kuitenkin aikamoinen aikapommi: epilogi on laadittu kuusi vuotta myöhemmin kuin kuvailtu kirjavuosi 2016 ja välivuosina herra Bythell on saanut kokeakseen kaikki ne onnettomuudet mitä komealle kirjakaupan omistajalle voi tapahtua: vannoutunut poikamies on mennyt naimisiin ja toinen lapsikin on jo tuloillaan.
Päiväkirjamaisen rehdisti tylsähän tämä Remainders of the Day on… ja juuri siksi voisin lähettää Bythellille fanikirjeen, että teethän vielä neljännenkin päiväkirjakirjan, ja onhan Captain vielä hengissä?
Myös Patrick Stewart (s. 1940) kuvailee ikuisen poikamiehen flaksia Making It So -elämäkerrassaan. Omalla taiteenalallaan sir Patrick etenee peräti Royal Shakespeare Companyn leipiin, mutta taiteellinen ambitio on lopultakin hänelle yhdentekevää, kun tarjolla on julkisuutta ja naisia ja rahaa Hollywoodissa. Tässä järjestyksessä.
Kirja on kaikkiaan erittäin masentavaa luettavaa, jos on yhtään mennyt siihen halpaan, että sir Patrick olisi elävä todiste shakespearelaisen näyttämöperinteen soveltamisesta amerikkalaiseen viihdekulttuuriin. Suurin osa kirjaa on kuin kenen tahansa superjulkkiksen elämäkerrasta. Alkuosa koostuu pitkällisen tylsistä perhekuvauksista Yorkshiresta, jälkipuoliskon täyttävät anekdootit Stingin tai Paul McCartneyn kaltaisten julkkisten tapaamisista, sekä pikaisten avioerojen rytmittämät huokailut 30 vuotta nuoremmista pupuliineista, joiden kanssa vakava suhde – Patrickia mukamas hämmästyttäen – romuttuu trooppisen lomailun jälkeen. Sir Patrickin oma urajulkisuus rakentuu täysin STNG-sarjan varaan, mutta siitä hänellä on kerrottavanaan vain lisää anekdootteja lavasteiden takaa.
Itse en olisi kirjasta kiinnostunut, ellei Making It So olisi ollut tänä vuonna peräti scifi-fandomin nostamana Hugo-ehdokkaana. Mutta scifistähän herra Pee ei ole koskaan vähääkään kiinnostunut, kuten käy ilmi. Eikä häntä edes Star Trek -maailma kiinnosta vanhoina vuosinakaan muutoin kuin viimeisenä tilaisuutena päästä vielä kerran (Picard-sarjan kolmella kaudella) viihdejulkisuuden valokeilaan, joka sentään on aivan toista luokkaa kuin teatteritaiteen suoma maine. Tylsä äijä, tylsä kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti