All of Us Strangers (elokuva)

All of Us Strangers (2023) on kliseistä raskas ja ambienttimusasta pöhöttynyt brittiläinen fantasiaromanssi, jonka suosio kotimaassaan perustunee kolmen tähtinäyttelijän etualaisuudelle. Täysipäiselle katsojalle kamalinta ovat dialogin mukasyvälliset tunnustukset, kun henkilökohtaisimmillaan hahmot lausuvat toisilleen ”Opin jo miten vaarallista on lakata pitämästä huolta itsestään” -rivejä. 

Tähtinäyttelijöistä (Andrew Scott, Paul Mescal) käytetään heidän karismansa, mikä sekään ei ole melodraamallisista kliseistä niitä sulavimpia, aivan kuin homoparin romanssia ei uskallettaisi vieläkään tuoda valkokankaalle ilman, että osapuolet ovat komeita ja lihaksikkaita ja kuuluisia. Kolmas tähtinimi, Claire Foy, pyörittelee tutusti silmiään ja sumenee muutoin osaksi 1980-lukulaista haamukotia, jossa Scottin esittämä kirjailija käy tapaamassa haamuvanhempiaan.

Loppupaljastuksen voi kokematonkin kummitustarinoiden kuluttaja arvata heti kun tuo ”muistot ovat eläviä haamuja” -konsepti tehdään selväksi. 

Tunnin mittaisena tv-jaksona tarina kaikkine kliseineenkin voisi toimia, koska todellisuuden hämärillä vyöhykkeillä viipyillään välillä (etenkin klubi- ja junajaksot) romanssin merkitystä kutkutellen... mutta 106 minuutin mittaisena All of Us Strangers on aivan sietämättömän tylsä. Tämän saa valitettavasti todeta yhä useammasta taidefilminä markkinoidusta genrepyyhkäisystä.

Scottin ja Mescalin karheat seksikohtaukset, samoin kuin erinomaisen jännitteinen ensikohtaaminen, ovat aivan kuin jostain toisesta elokuvasta. Jälkikäteen ne tuntuvatkin mainoskikalta ja sensaatiobonukselta. Ainoa asia, joka tässä elokuvassa aidosti viihdytti, olivat Jamie Bellin kalapuikkoviikset nokkelan monitulkintaisena vihjeenä siitä, ketä ja miksi Scott käy tapaamassa kotiseudullaan.

Elokuvan on ohjannut Andrew Haigh, jolta löytyy niin ikään menneisyyden haamuilla arvuutteleva, näyttelijäpitoinen vanhusmysteeri 45 vuotta (2015). Mutta All of Us Strangers ei tosiaankaan ole katsomisen väärti edes näyttelijöidensä vuoksi. 

Kunnallisen kinon iltapäivänäytöksessä sille riitti kyllä hämmästyttävä viidenymmenen katsojan yleisö plus minä ja Kaitsu.