Avoin kirje eduskunnalle
Suomen työmarkkinat ovat jumittuneet kysymykseen siitä, antaako oikeistolainen hallitus periksi aiemmin kuin ammattiyhdistysten edustajaksi katsottu poliittinen vasemmisto. Ei ole toivoakaan, että ideologisten vastakkainasetelmien välillä syntyisi keskustelupohjaa ensin parlamentissa ja sitten työmarkkinoilla.
Parlamentaarisen demokratian tulisi nimensä mukaisesti tarkoittaa keskustelevaa päätöksentekoa. Mutta jos nykyinen parlamentti ei kykene dialogiin edes työmarkkinoiden käytännöistä, miten monella tapaa se vaikeneekaan todella isoista ekologisista ongelmista ja sosiaalisen eriarvoisuuden kysymyksistä?
Ilmeinen ratkaisu keskustelun palauttamiseksi parlamentaariseen demokratiaan on poliittisten puolueiden kieltäminen. Vastaisuudessa puolueeksi saisivat rekisteröityä vain ei-poliittiset järjestöt, yhdistykset ja ammattiliitot.
Esimerkkitapaukset epäpoliittisesta demokratiasta, aina antiikista nykypäivän saarivaltioihin, ovat osoittautuneet toimiviksi juuri Suomen kaltaisten pienten valtioiden kohdalla. Mallia voi hakea myös Sveitsin ja Kanadan osavaltioista. Jopa Yhdysvaltain kongressi järjestäytyi syntyvaiheessaan ilman poliittisia puolueita.
On parempi, että eduskunnassa istuu kahdeksankymmentä keskusteluun kykenevää järjestöpuoluetta kuin kahdeksan arvovaltansa vaientamaa poliittista puoluetta. Näin vähäosaisten asiaa ajavat etujärjestöt saisivat nekin suoran edustuksen niin kunnalliseen kuin valtakunnalliseen päätöksentekoon.
Toivon, että nykyinen eduskunta käyttää viimeiset kriittiset puheenvuoronsa itsekritiikkiin ja parlamentaarisen järjestelmän täydelliseen remonttiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti