KALENTERI TULEVASTA

TULEVIA TAPAHTUMIA
17.-19.11. Tukholmassa leffafestarilla
22.-26.12. Savossa joulunvietossa
19.2.-23.4. Kritiikkikurssi Sampolassa

tiistai 21. tammikuuta 2014

Hesari on luokkakone


Vuoden alkajaisiksi Hesari ryhtyi tekemään itsestään koko kansan mediumia asettumalla
yhteiskuntaluokkien ulkopuolelle. Tämän sen teki rakennuttamalla LUOKKAKONEEN, joka onkin varsinainen ihmelaite: siihen kun vastailee muutamaan kysymykseen niin kone tietää oitis mihin luokkaan kuulut. Näin ihmeellistä konetta ei olekaan nähty yli sataan vuoteen, ei sitten marxilaisen teoria-apparaatin.

Hesarin tarve moiseen ulkopuoliselta ja objektiiviselta NÄYTTÄVÄÄN luokkapuheeseen ("me vain tuomme esille tämän miten yhteiskunta toimii" -asenteella) johtuu tietysti siitä, että Hesarista itsestään on tullut aina vain enemmän hallitsevan eli hesalaisen eliitin medium. Hesari ON luokkakone. Ja koneen iso polttava ongelma on se, että se menettää kaiken aikaa valtaansa sähköiselle medialle, jossa kaikki viestivät kaikille Hesarista välittämättä.

Siitä on hädin tuskin kahtakymmentä vuotta, kun joku kotimainen ihmistieteilijä (..mutta kuka??) kuvaili suomalaista keskiluokkaa koneeksi, joka lukee aamulla mielipiteet Hesarista ja toistelee niitä sitten päivän ajan omanaan. Tällainen kuvaus luokkakoneesta vastaa paljon tarkemmin sitä JULKISUUDEN maailmaa, joka kokonaan puuttuu Hesarin kuukausiliitteessä (tammikuu 2014) tarjoilemasta kansankuvasta.

Hesarin nykertyminen menetetyn valta-asemansa nurkkaukseen internetin ja/eli naistenmedioiden "TESTAA ITSESI" -sivulla olisi hyvän naurun paikka, jollei kuulisi tuttujenkin ihmisten oikeasti menneen mukaan tuohon hesalaisen omahyväisyyden peilikuvaleikkiin.

Mutta vieläkin enemmän Hesarin symbolinen asema on tullut mieleen viime päivinä siksi, että lehti on jäänyt saapumatta aamulla postiluukkuumme. Lehdenjakaja ei ole keksinyt miten avata rakennuksen sähkölukko, joten Hesarit löytyvät aamuisin rappusilta tai rappukäytävästä… Aamulehdistä koostuvan pinon alta. Omat, turvallisuutta tuovat keskiluokkapaperini saadakseni minun on puettava kylpytakki ja tohvelit ja NÄYTTÄYDYTTÄVÄ jäätävässä rappukäytävässä TIETYN habituksen omaavana Hesarin lukijana kaikkien niiden NORMAALIEN ihmisten keskellä, jotka hakevat aamulla samasta pinosta enemmistölehteään eli Aamulehteä.

Tätä on luokkakone. Se tuottaa eroavuuksia ja eroavuuksien kautta kaltaisuutta eikä toisinpäin.

Ja luokkakoneen voisi tietysti sulkeakin, lopettaa tilauksensa. Mutta mikä sitten olisi riittävä syy nousta aamuisin? Avata vaimon iPad jo seitsemältä aamulla ja - digieliittiin liittyen - lukea myslikulhonsa ylitse Guardianin kulttuuriosastoa?

En tiedä. Mutta luokka-asiat ovat oikeasti mielessä, kun vuosi on aluillaan eikä ole vieläkään tietoa millä elätäme itsemme sen aikana: ei apurahoja, ei palkkatuloja. Miten kauan syömme säästöjämme ja missä menee niiden kipuraja, että on pakko alkaa hakea mitä tahansa työtä? Mihin yhteiskuntaluokkaan SILLOIN samaistumme - ja ketä äänestämme Brysseliin niiden rottien joukosta, jotka ovat jo jättämässä valtiolaivan ennen kuin se ensi vuonna alkaa upota kepulaisten ja persujen ruorityössä?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti