Vietimme jo viidennen syysloman Jerisjärvellä, mutta ensimmäisen ihan kahdestaan. Tunturimökin erillisyys maailmasta tuntuu kerta kerralta vahvempana, koska muita mökkiläisiä on aina vain vähemmän, samoin paikallisia palveluja ja bussiyhteyksiä. Tämän illuusion murtamiseen tarvittiin ruokavarojen hupeneminen ja sen oivaltaminen, että 19 km päästä Muoniosta voi tilata ruokaa paljon halvemmalla kuin että ajaisi taksilla sitä hakemaan, kuten minä tänä kesänä erehdyin tekemään. Verkossa tehty tilaus tuli täsmälleen kuten toivottu, 20e hintaan, toki ilman olutta, koska hallitus eli kristityt istuu vielä moisen etäelämän päällä.
Etäisyyksien vuoksi Lappiin kuitenkin mennään, päästäkseen etäälle etelän arjesta ja katsellakseen niihin etäisyyksiin, joihin jaksaisi vaeltaa jossain vaihtoehtoisessa elämässä, kuten kuvitellussa nuoruudessaan. Ja tokihan sitä vielä kolmekymppisenä fillaroinkin Lapin laitamilla niillä vähemmän tunturipitoisilla reiteillä (Oulu-Kemijärvi-Kajaani).
Tälläkin kertaa kiipesimme Keimiölle kirkkaana päivänä, sen rinteillä turisteja parveili monta kertaa enemmän kuin edes Muonion suklaakahvilassa. Huipulla tuuli oli jäätävä, vaikka lunta ja jäätä ei kuitenkaan ollut kuin ylös tuovalla polulla. Keskiviikkona satoi lisää lunta ja yöllä kävi pakkanen miinus kuudessa. Perjantaihin mennessä kaikki oli taas sulanut, S olisi halunnut kiivetä vielä Sammaltunturille, mikä minusta olisi ollut pelkkä kilometrien mittainen intervallimäki, joten patikoimme vain Tunturiporon kahvilalle todistamaan, että sekin on tosiaan nykyään kiinni lokamarraskuun.
Paikallinen Koillis-Lappi kertoi (16.10.), että Jerisjärven ympäristöön on rakenteilla "paljon" uutta mökkiasutusta, jopa Kutunivan kapealle kannakselle. Periaatteessa mökkiasutuksenkin lisääntyminen takaa seudulle uusia palveluita, mutta oikeasti kaikki kasvu koskee vain lyhyttä talvisesonkia joulusta hiihtolomiin. Enimmän aikaa vuodesta Lapin mökit törröttävät etelän porvareiden sijoituskohteina. "Paljon" tarkoittaa paljoa paikanvarausta. Jos vaikka tulisi seuraava epidemia.
Lauantaista tuli pitkä odottelupäivä. Mökki piti luovuttaa 10:ltä, joten ainoa mielekäs vaihtoehto oli tappaa miltei kahdeksan tuntia aikaa Muonion kylällä. Huoltsikan grillitarjonta kävi tutuksi, kaljahanasta loppui tynnyri. Välillä tiheni sumu, sade iski vasta kun Rundgrenin pikkubussi lähti kohti Kolaria. Tulomatkalla se oli niin täysi, että ainakin yksi matkustaja jäi kyydistä Kolarin asemalla, nyt bussi oli vaihdettu isommaksi ja siinä oli meitä vain 3 matkustajaa. Rundgrenin uusi linja, Kolarista Muonion ja Jerisjärven kautta Hettaan, on muuten kätevämpi kuin juna&bussi-reitti Rovaniemen kautta.
Yöjunaan meillä oli omat eväät, joten nukahdettiin nopeasti. Tampereella oltiin aamulla 7:ltä puoli vuorokautta matkustettua. Sää muuttui marraskuisesta sumusta miltei elokuisen leudoksi ruskaksi. No, mantereella 12 tunnin junamatkalla ehtisi Pohjanmereltä Välimerelle.
Juuri mitään en itse kirjoittanut tälläkään residenssimatkalla, mutta luettua tuli taas kaikenlaista. Vuosi sitten ostettu clifi-kokoelma Tomorrow's Parties oli sekin mukana, nyt siitä löytyi parempia novelleja, kun eka yrityksellä kirja jäi kesken Greg Eganin kehnoimpaan tekstiin kompastuessa. On siinä muitakin antologialle tyypillisen heikkoja tekstejä, mutta kovana scifinä muutama erinomainen. Daryl Gregoryn novelli ilahdutti niin paljon, että hankin e-versiona hänen Unpossible-kokoelmansa (2011). Sen eka novelli oli hyvinkin samaa tyyliä ja laatua kuin Eganin tarinat, joten aivot tunnistivat DG:n tyylissä jotain mitä minä en. Mutta eipä sitten Gregoryn muut novellit vaikutakaan yhtä näppäriltä. Aiemmin olin lukenut häneltä yhden zombiromaanin, ja vähän sama valtavirtaa kosiskeleva heikkous tuntuu novelleissa kuin mitä jäi mieleen siitä: liikaa ihmissuhdelöpinää, liikaa nuorten kasvutarinoilla herkistelyä.
 |
| Muonion eloisa keskusta... |
Kirjallisia Liitto-oravia kiitämme jälleen residenssimökin ylläpidosta, muutenhan ei tähän lappeiluun olisi varaa ja kiintopistettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti