KALENTERI TULEVASTA

TULEVIA TAPAHTUMIA
26.-28.5. Swecon Uppsalassa
2.-16.6. Mökillä Savossa
13.7. S&M:n häät Helsingissä
24.-29.7. Spefi-kurssi Ahlmanin opistolla
31.7.-4.8. Haapsalussa turistina
9.-13.8. WorldCon Helsingissä

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Far from the Madding Crowd (kaksi sovitusta)


Jännitysviihteen suosima termi 'cliffhanger' on mahdollisesti peräisin Thomas Hardyn tarinan "Sininen silmäpari" (1873) yhdistämästä julkaisutavasta ja juonenkäänteestä, mutta jännitystä ja juonekkuutta on turha etsiä Hardyn kirjoista, turha myöskään niiden filmatisoinneista. Hardyn klassikkomaine luokkanousukkaiden kuvaajana on kuitenkin niin vahva, että uusia sovituksia riittää. Ohjaajat pääsevät koettelemaan, miten moderneiksi hahmoiksi tohtivat tulkita nousukkaita ja pudokkaita.

Hardyn romaani "Far from the Madding Crowd" (1874) sai tänä vuonna filmisovituksen, jossa ei ole läheskään samanveroista tulkintaa ja omperäisyyttä kuin "Juden" tai "Tessin" sovituksissa. Mutta sentään se voi auttaa näkemään, miten historiallisen aiheen adaptaatio johtaa aikakaudelleen ominaisiin ratkaisuihin. Uuteen kiiltokuvamaiseen sovitukseen verrattuna vuoden 1967 versio alkaa näyttää erittäin hyvältä ja karhean kauniilta epookkirealismilta.

Uusi, Thomas Vinterbergin ohjaama sovitus korostaa päähenkilönsä Batsheban itsenäisyyttä, vaikka hahmon sisäinen elämä näyttäytyy vieläkin reaktiivisempana ja heikompana kuin 60-luvun versiossa. Tätä vaikutelmaa vahvistavat näyttelijävalinnat: teinimäisen epävarma Carey Mulligan vs nyreän omapäinen Julie Christie. Molemmilla on haastava tehtävä osoittaa naisluonteen mukautumista kolmen erilaisen kosijan houkutuksille: uskollisen paimenen, harkitsevan porvarin, ja turhautuneen sotilaan.

Uusi sovitus on valitettavasti ylituotettu imeläksi silmäkarkiksi, johon turhautuneen rakastajan sivujuoni ei mahdu millään mukaan, vaikka se olisi keskeinen kontrasti pääjuonelle. Niinpä uudesta sovituksesta on jätetty pois tärkeä sirkuskohtaus, jossa avoimesti pilkataan sankarityypin ja/eli mr Troyn persoonan naurettavuutta.

Uudessa kiiltokuvatulkinnassa 1800-luvun brittiläinen maaseutu on pelkkää auringonpaistetta ja kolmensorttisia herrasmiehiä. Luonto eläimineen kelpaa tarinaan vain sikäli kuin se todistaa naispäähenkilön kohtalokkaita valintoja: lammaskatras syöksyy tuhoonsa kun Batsheba kieltäytyy avioliitosta, myrsky nousee kun hän vihkiytyy väärälle miehelle, jne. Vanhassa versiossa samat keskeiset juonielementit ovat mukana samoissa yhteyksissä, mutta ilman mahtipontista osoittelua.

Uusi versio myös korostaa mr Oak'in ('Se Oikea Valinta') kulkuriutta naurettavuuksiin asti, kun vanhassa sovituksessa hän on uskottavan itsenäinen mieshahmo sopivaa maapaikkaa etsivänä lammasrenkinä.

Symbolien tiheys ja harmaanvihreät maisemat vanhassa filmissä antavat sille omanlaisensa tunnelman, jonka muistaa pitkään. Eläinten alituinen läsnäolo toimii muistutuksena siitä, miten Hardyn ja aikalaisten maailmankatsomuksessa oli darwinismin iskemä lupaus ja pelko siitä, mitä piileekään ihmisten itsenäisyydessä pohjimmiltaan, viisautta vai vaistoja. Nopean nousukkaan ja nopean luokkapudokkaan kohtalokasta yksinäisyyttä Hardy käsittelee myös "Jude'ssa".

Nykypäivän historiallinen filmiromanssi on tehty peltotaustoja hehkuvaksi, yksitasoiseksi kulutustavaraksi. Muuta jännää siinä ei ole kuin Mulliganin viileän moderni ratsurotsi. Laatuohjaaja Thomas Vinterbergiltä tällainen elokuva on yhtä kuin ylevä mahalasku. Tuoreuttavaa klassikkotulkintaa etsivän kannattaakin kääntyä ennemmin "Tamara Drewe" -elokuvan (2011) puoleen, joka on kahden adaptaation (välissä Posy Simmondsin sarjakuva) päässä Hardyn romaanista.


[Uusi sovitus nähty Budapestissa 28.6. 2015. Suomen ensi-ilta on 28.8.2015]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti