KALENTERI TULEVASTA

TULEVIA TAPAHTUMIA
21.7. Helsingissä.
22.7. Hyvinkäällä pelaamassa
23.-29.7. Savossa mökillä
31.7.-4.8. Haapsalussa turistina
9.-13.8. WorldCon Helsingissä

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Uutinen, feature, ahdistuslypsy

Journalismin tulevaisuus näytti hetken aikaa siltä, että printtimedia huolehtii sisällöistä ja netistä löytyvät kaikki oheistekstit, mitä uutisiin voidaan koplata. Mutta trendi onkin kääntynyt yhtäkkiä toisinpäin. Nyt printtijournalismi muistuttaa perhelehden yleisöpalstaa, jonka jatkoksi copypastetaan urheilutulokset ja tv-ohjelmisto. Netissä kai sitten valmistellaan maksumuurin taakse jotain todella laadukasta uutistarjontaa tausta-artikkeleineen.

Uusimman Journalistin (12.6.) mukaan isoimpien mediatalojen eli Sanoman ja Alma-median digimyynti on kasvanut räjähdysmäisesti kuluvan vuoden alkuneljänneksellä ja käsittää jo kolmanneksen molempien kaikesta mediatoiminnasta.

Digimedian suosio on kasvanut niin nopeasti, että isot mediatalot eivät enää tiedä mitä halpatuotantoa tunkisivat yhden päivän tuoretavarana myytäviin sanomalehtiin. Suhde printti- ja digimedian välillä on tässäkin mielessä kääntynyt päinvastaiseksi: vielä vuosi pari sitten mediatalot tuskailisivat mitä sisältöjä ihmiset oikein haluavat netistä.

Printtimediassa uuden trendin tulokkaisiin kuuluu ahdistusjournalismi, jossa lypsetään tuorepäiväyksensä menettäneistä shokkijutuista viimeiset trauman ainekset. Tämän uuden trendin pohjanoteeraus oli Hesarin osalta viime sunnuntain (8.6.) juttu sarjamurhaaja Breivikin KIRJEESTÄ journalistille, joka tekee haastattelukirjaa niiden perheiden traumasta, jotka ovat sarjamurhaajan uhrien omaisia. Vaikka Breivikistä ja Norjan tilanteesta riittäisi aineksia oikeaan feature-juttuun tai artikkeliin, niin sellaistahan ei kannata ryhtyä yrittämäänkään, kun klikkiherkempää materiaalia saa irti siitä, että palataan yhä uudelleen HENKILÖKOHTAISEEN KIRJEESEEN SARJAMURHAAJALTA. Että miltäs se tuntui? Kerro vielä uudelleen, aivan siten kuin toimittaja avautuu toiselle toimittajalle.

Tämän ahdistuslypsyn HS:sta nähtyään suhtautuu aivan toisin myös samana viikonloppuna julkaistuun kk-liitteen pitkään mässyttelyyn luolasukeltajien kuolemasta. Että käydäänpäs hetki hetkeltä, karttakuvien kanssa, lävitse se, että miltäs se tuntui. Uutinen, tapahtuman merkitys itsessään, ei kelpaisi alkuunkaan pitkäkestoisen sensaation aiheeksi.

Ahdistuslypsyssä yhdistyvät siis iltapäivälehtien raadonsyöjämentaliteetti ja täsmäkirjallisuuden ruokkima traumanarratiivi. Kun ne pakataan kuukausi- tai sunnuntailiitteen kehyksiin, saadaan aikaiseksi laadulta näyttävä tuote, jota luetaan printtimediasta JA jaetaan digimediasta käsin. Miten tämä formaatti sopii perinteisiin journalismin määritelmiin, onkin kokonaan toinen juttu. Hesarin lupaus siitä, että se tarjoaa tänä kesänä entistä ENEMMÄN sivuja luettavaksi, ei kuitenkaan lupaa mitään hyvää. Paljouden markkinat ovat nyt paljauden markkinoita.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti