KALENTERI TULEVASTA

TULEVIA TAPAHTUMIA
9.-13.8. WorldCon Helsingissä
2.9. Työväenkirjallisuudenpäivä Tampereella
7.-8.10. Turun kirjamessuilla

perjantai 9. elokuuta 2013

Äitilukijat vs miesluennat

Jo vuosikymmenten ajan Hesarin kriitikot ovat näyttäneet mallia ISÄLLISIIN luentoihin, joissa etenkin debytantit saavat erityisen, jos kohta ehdollisen kutsun liittyä aivan tuoreeltaan kirjallisuuden kaanoniin.

Jokin tässä ehdollisessa armolahjassa, mitä Pekka ja Antti ja Jukka ovat jakaneet ihan oman erkkopalkintonsa siivellä, kuitenkin tuntuu eroavan siitä ÄIDILLISESTÄ luennasta, mitä Satu ja Suvi ja Mervi ovat harjoittavat vuosi vuodelta enenevässä määrin.

Osasyynä on empaattisen ja fanittavan lukutavan sallittavuus, jota blogosfääri on edistänyt ja luonnollistanut ainoaksi oikeaksi lukutavaksi. Empaattinen ja fanittava lukutapa sopii paremmin yksiin äidillisen luennan kanssa, jossa niin ikään debytantti kutsutaan kaanonin kirkastavaan valokeilaan.

Mutta tämäkään ei riitä selittämään, miksi Sadun ja Suvin ja Mervin kritiikeissä estetiikan korvaaminen kyökkipsykologialla näyttää kertaluokassaan naurettavammalta kuin Pekan ja Antin ja Jukan verbaalinen kieriskely äijäaiheissa tai esimerkiksi debytanttien seksikuvauksissa.

Sadun ja Suvin ja Mervin kritiikit näyttävät siltä kuin niiden kirjoittajat todella USKOISIVAT, että psykopuhe on nykypäivän estetiikkaa. Nämä tällaiset kohdat eritoten:

"Romaanin perustilanne synnyttää kohtalaisen aivomyrskyn ainakin äitilukijoissa."; "Muinonen [kirjailija] laajentaa upeasti omistautuvan äidinrakkauden ehdottoman omistavaksi rakkaudeksi, kun Ann Mielin suunnitelman täydellisyys vähitellen avautuu." 
(M Kantokorpi tänään HS:ssa, siis 9.8.2013).

Toisessa paradigmassa Pekka ja Antti ja Jukka eivät ole koskaan vaivautuneet mainitsemaan äijäluennan positiota. He ovat pitäneet itsestäänselvänä, että maailmassa arvokkain henkilökohtainen lukutapa on äijäluenta. Siinä missä voitolle päässyt äitilukijan paradigma edellyttää PERHEEN ensisijaisuutta, on äijäluennalle riittänyt sukupuolen ensisijaisuus. Isäluentaa on kyllä helppo seurata tuhatvuotisen perinteen valossa, mutta äitilukijaan samastuminen edellyttää paitsi sukupuolen myös lisääntymistavoitteen täyttämistä. Siitä se ironinen kuilu näiden paradigmojen välillä.

Entä voivatko nuo osapuolet ymmärtää toisiaan Hesarin sermien sisällä?
Aivan varmasti, puhuvathan myös Seppo & Nadja samaa kieltä sohvan kokoisessa tv-toimituksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti