J. R. R. Tolkien, Brian Sibley (toim.): Númenorin tuho
Kuvitus Alan Lee
Suom. Jaakko Kankaanpää, Kersti Juva ja Panu Pekkanen
352 s.
2023, WSOY
Tämän syksyn odotetuin J.R.R. Tolkien -käännös on tarkistettu laitos vuoden 1973 Taru Sormusten herrasta -teoksesta. Raskaamman sarjan harrastuneisuutta edellyttää aivan uusi, tuoreeltaan suomennettu Númenorin tuho. Kirja on arkistosta toimitettu kokoelma atlantismaiseen Númenoriin liittyviä tarinoita, anekdootteja, kuningasluetteloita ja kirjailijan selityksiä.
Suurin osa materiaalista on entuudestaan tuttua Tolkienin Silmarillionista, Keskeneräisten tarujen kirjasta sekä TSH-teoksen liitteistä. Brian Sibleyn toimittama teos kokoaa nyt kaiken Númenoria koskevan tietämyksen yksiin kansiin. Kirjasta voi poimia aikajanan mukaan ryhmiteltyjä kuvauksia utooppisen merivaltakunnan historiasta.
Númenoria Tolkien alkoi hahmottelemaan jo vuonna 1936 vastatakseen C.S. Lewisin leikkisään haasteeseen aikamatkaromaanin kirjoittamisesta. Valtakunnan historia jäi katkelmallisemmaksi kuin TSH-teosta varten tarvittu Keski-Maan taustoittaminen. Etsiessään vuonna 1951 kustantajaa valtavalle 'legendariumille' Tolkien selitti saatekirjeessään, ettei Númenorin kannalta olennaisesta toisesta maailmanajasta edes tarvitse kertoa.
Jotkut kohtaukset Númenorin historiasta ja jopa yksittäisistä henkilölegendoista ovat katkelmallisempia kuin toiset. Esimerkiksi ensimmäisten númenorilaisten saapumisesta saarelle todetaan, että väkimäärä oli ”luultavasti” 5000-10000 ihmisen välillä ja että muuttoliike saarelle päättyi vasta kun haltiat eivät enää antaneet ihmisille laivoja ja oppaita.
Kirjan toimittaja Sibley kommentoi ristiriitaisia tietoja sen mukaan mitä pitää lähiten isä-Tolkienin näkemystä vastaavana. Toistuvasti hän muistuttaa myös pojan, Christopher Tolkienin toimitustyöstä kriittisen tekstilaitoksen kokoamisessa.
Mutta yksittäistenkään tarinoiden aukkopaikat ja ristiriitaisuudet eivät oikeastaan haittaa. Ne sopivat illuusioon maailmasta, jota Tolkienin ei omasta mielestään tarvinnut luoda, vaan joka kirjoittajansa kannalta oli valmiina olemassa.
Númenorin maailman hahmottaminen kokonaisuutena edellyttää niin syvää asiantuntijuutta, ettei sellaista taida Suomessa löytyä kuin kirjan ensisijaisilta kääntäjiltä, Jaakko Kankaanpäältä ja Kersti Juvalta. Selvää kuitenkin on, että akateemisen arkistotyön julkaisu kirjaksi ja nopea suomennos johtuvat Mahtisormukset-tv-sarjasta (2022–), jossa Númenorin loistonaika on yhtä keskeisellä sijalla kuin Keski-Maan lankeemus. Tv-sarjan käsikirjoittajat ovat pystyneet käyttämään Tolkienin luomaa maailmaa varsin vapaasti, koska sarjan tapahtumat sijoittuvat 3441 vuoden ajanjaksoon ennen ”kolmatta maailmankautta”, jonka ovat tehneet tutuiksi elokuvasovitukset Hobitista ja TSH:sta.
Toisen maailmankauden myyttisen suuri vastakkainasettelu alkaa ensimmäisen arkkipahan, Morgothin kukistamisesta ja päättyy toisen arkkipahan, Sauronin näennäiseen tappioon. Sarjan katsojat ja uuden kirjan lukijat siis tietävät hyvin, mihin kaikki tulee lopulta johtamaan, mutta toisella maailmankaudella on runsaasti tilaa vähäisemmille hahmoille ja legendojen uusille yksityiskohdille.
Alkuperäisissä tarinoissa númenorilaisten, ”ihmisten kuninkaiden”, ylevyys välittyy tietysti aivan toisella tavalla kuin fantasiakliseitä kierrättävässä tv-sarjassa. Kaunein yksittäinen legenda on kapteeni Aldarionin ja kaunotar Erendisin rakkaustarina, jossa númenorilainen kaipaus merenkulkuun johtaa avioparin välirikkoon. Tarina ei muutu tragediaksi kuten olettaisi, vaan myyttiaineksensa säästeliäästi käyttäväksi perhemelodraamaksi. Númenor ei näytäkään enää syntytarinoidensa satu-utopialta.
Kirjaesineenä Númenorin tuho on yhtä ainutlaatuisen kaunis ja huolella toimitettu kuin edelliset arkistomateriaalista tuotetut teokset Gondolinin tuho (2019), Húrinin lasten tarina (2022) ja Kirjoituksia Keski-Maasta (2022). Alan Leen jo kanonisen aseman saavuttanut kuvitus luo tunteen yhtenäisyydestä, tosin mukavahan se olisi nähdä jotain tuorettakin visuaalista tulkintaa, vaihtoehtona tv-sarjan siloitelluille CGI-maisemille.
Kokonaisuutena kirja on jopa edeltäjiään tuhdimpi tietopaketti. Liiteosasta löytyy tiivistelmä ja katkelma 1930-luvun keskenjääneestä aikamatkaromaanista Kadonnut tie (The Lost Road), jossa kirjailija kehitteli Númenoriin sijoittuvia hahmoja ja aihelmia.
Markku Soikkeli
Tämä arvio on ilmestynyt arvosteluna Portti 2/2023 -lehdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti