Hervé Le Tellier: Poikkeama
Suom. Lotta Toivanen
298 s.
2023, WSOY
Ranskalainen Hervé Le Tellier on kokeellisesta sanataiteesta tunnetun avantgarderyhmän, Oulipon puheenjohtaja ja kokenut prosaisti, mutta miljoona kappaletta myynyt Poikkeama ei ole mikään häikäisevä taiteellinen poikkeus, vaan haalean ennalta-arvattava romaani spefimäisen satiirin vääntäjänä. Jos muu ei tätä tasaisuutta todista niin se, että romaanin oikeudet on myyty suoratoistokanavalle.
Poikkeama-romaanin iso scifistinen ajatusleikki lähtee siitä, että Atlantin ylittävä lento osuu sääilmiöön, jossa lentokone kopioituu täydellisesti, mutta siirtyy ajassa ja paikassa hieman kauemmaksi alkuperäisestä. Kun kopio laskeutuu kolme kuukautta myöhemmin New Yorkiin, tätä anomaliaa aletaan ratkoa amerikkalaisten tv-sarjojen tapaan armeijan ja byrokratian voimilla. Myös tutkijat kutsutaan paikalle, koska nämä ovat laatineet mahdotonta poikkeustilannetta varten ”protokollan 42”, jonka asiantuntijoiksi he ovat huvikseen nimenneet itsensä.
Ensimmäisen kolmanneksen romaania Le Tellier käyttää niiden kahdeksan henkilön esittelyyn, jotka joutuvat kohtaamaan kaksoisolentonsa. Yksi on kopiotaan vihaava palkkamurhaaja, toinen kirjailija, joka on tehnyt itsemurhan ennen kopion laskeutumista. Kolmas on nigerialainen pop-muusikko, joka vapautuu salatusta homoudestaan kohdatessaan itsensä.
Henkilöhahmojen vaihtelevat reaktiot kaksoisolentoonsa olisivat olleet riittävää materiaalia erinomaiselle romaanille. Valitettavasti kirjaan on sotkettu tolkuttoman helppoa ja halpaa vitsailua amerikkalaisen militarismin ja näennäisen ekumenian kustannuksella, kun viralliset tahot yrittävät keksiä oman selityksensä anomalialle.
Anomaliasta itsestään ei kirjailijalla ole mitään omaperäistä sanottavaa. Syvällisin selitys on sama kuin pinnallisessa scifi-viihteessä, jossa siteerataan teoriaa todellisuudestamme täydellisenä simulaationa ja anomaliaa – mahdollisesti tahalliseksi – virheeksi simulaation ohjelmoinnissa.
Mieleen kirjan maailmanselityksistä jää vain sen nihilistinen kirjailijahahmo aforismeineen: ”Aito pessimisti tietää, että on myöhäistä olla pessimistikään.”
Niin totta muttei syvällistä. Kuten koko kirja.
Poikkeama on jälleen yksi esimerkki siitä, miten pinnallisiksi horisontteja venyttävät kuvitelmat jäävät, kun scifistisestä ideasta paisutellaan tarinaa ilman genrekohtaista oppineisuutta.
Markku Soikkeli
Tämä arvio on ilmestynyt arvosteluna Portti 2/2023 -lehdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti