KALENTERI TULEVASTA

TULEVIA TAPAHTUMIA
2.-16.6. Mökillä Savossa
13.7. S&M:n häät Helsingissä
24.-29.7. Spefi-kurssi Ahlmanin opistolla
31.7.-4.8. Haapsalussa turistina
9.-13.8. WorldCon Helsingissä

torstai 17. syyskuuta 2015

Mitä Sipilä todella sanoi?


Kansaa ei puhuttele kansaksi kukaan muu kuin presidentti, sillä konsensukseen kuuluu, että "presidentti" ja "kansa" ovat symboleina elossa vain toisiinsa nähden. Kaikki muu julkinen puhe osoitetaan kansalle aina jossain tarkoituksessa, jossa kansaan vedotaan tulevan tehtävän suorittamisessa: "Suomen sotilaat…" tai "Suomen työläiset…".

Tämän päivän Iltalehdessä tamperelainen retoriikantutkija väittää, että pääministeri Juha Sipilän eilisessä (16.9.2015) tv-puheessa omituisinta oli se, ettei siinä puhuteltu ketään, kuten puheen perustehtävä olisi.

Mutta tutkija on väärässä. Sipilähän sanoo ihan selvästi "HYVÄT KUULIJAT".

Sipilä siis lähtee siitä, että kansa ei  mukamas näe häntä, vaikka hän törröttää tv-kameran edessä. Sipilän puhuttelemuoto voi tarkoittaa vain sitä, että tv:ssä näkyvä Sipilä ei ole se sama taho, joka heitä puhuttelee. Ääni tulee jostain mikä ei manifestoidu tv-ruudussa näkyväksi. Sentään ääni on kuuluvilla, mutta Sipilähän ei väitä, että sanat on suunnattu TELEVISION KUULIJOILLE tai mahdollisille Yle:n RADIOKUULIJOILLE. Silti Sipilä puhuttelee "kuulijoita". Siis ketä?

Sipilän puheen oletettu kohde rakentui niistä, joiden pääministeri olettaa tunnistavan itsensä kuulijoista raamatullisessa mielessä: se kuulee, joka kuuluu oikeamielisten joukkoon. Tässä Sipilä siis omasta positiostaan sivuun asettumalla nostaa arvoaan samalla tavalla kuin pappi tekee, ja vielä vetoaakin samalla retoriikalla (vrt. Markus 4:24: "Huomatkaa, mitä kuulette. Millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille lisätäänkin.")

Kun yleensä pääministeri on ollut edes puhuva pää mediaesiintymisissään, nyt hän on pelkkä huutavan ääni korvassa.

Arvojohtajaksi väitetty Sipilä toimii siis samalla riviuskaltajan ja auktoriteettikammoisen taktiikalla kuin seurakuntanuori, joka tietää, että olisi liian tyhmä opiskellakseen papiksi papin paikalle. Seurakuntanuori Sipilä varoittaa viimeisten aikojen olevan käsillä, jollei parannusta pian tehdä. Muita aikakäsitteitä Sipilän puheessa ei mainita kuin "nyt", joka ilmoitetaan odotushorisontiksi peräti kaksitoista kertaa!


Parlamentaariset menetelmät eivät kuulu käsitykseen kansasta seurakuntana, koska seurakunnan ylin johto on tuonpuoleisessa, kohtalon huomassa.

Puheessaan Sipilä mainitsee "Suomen" 23 kertaa, mutta suomalaiset vain pari kertaa. Hallitus on tällaisessa retoriikassa yhtä kuin Suomi ja Suomi yhtä kuin hallitus: molemmat tarkoittavat moraalista ASIANTILAA eikä subjekteja. Hallitus mainitaan puheessa 11 kertaa, mutta hallituksen puolueita ja toimijoita ei kertaakaan.

Yhtä attribuuttimainen on Sipilän puheessa kolme kertaa toistuva Irlanti. Protestanttisen seurakuntanuoren retoriikassa tämä katolinen "Irlanti" tarkoittaa moraaliltaan romahtanutta samaan-uskovien-ryhmää. Mitään järkeähän Irlannin nostamisessa Suomen tai "Suomen" varoittavaksi esimerkiksi ei ole, paitsi kepulaisessa sanomalehdessä Suomenmaa, joka pelotteli samalla tavoin viime toukokuussa: "Tehoaisiko Irlannin hevoskuuri Suomessa?"

Seurakuntajugendin edustajana Sipilä on varmasti rohkea ja luotettava asiajohtaja. Mutta todellisten ihmisten asioista hän tietää tai välittää yhtä vähän kuin muutkaan maailman moninaisuutta pelästyneet kirkkokuorolaiset.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti