KALENTERI TULEVASTA

TULEVIA TAPAHTUMIA
26.-28.5. Swecon Uppsalassa
2.-16.6. Mökillä Savossa
13.7. S&M:n häät Helsingissä
24.-29.7. Spefi-kurssi Ahlmanin opistolla
31.7.-4.8. Haapsalussa turistina
9.-13.8. WorldCon Helsingissä

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Trendikkäät nomadistit kirjassa ja elokuvassa

Takana on kaikkien aikojen pisin kesä. Edessä talvi, pitkä, pimeä ja perheellinen perkeleellinen.

Tässä taitteessa on kestettävä vielä marraskuu, sateisena ja suimuisena. Marraskuulle ei ole muuta suunnitelmaa kuin mennä viimeinkin hammaslääkärille näyttämään oireilevaa nastahammasta ja aloittaa tähän täytekuuhun kuuluva perinteinen romaanimaraton, nanowrimo.

Täytekuulla ei voi ulvoa, ei luoda muuta kuin luokatonta proosaansa. Vaimo lähti viikonlopun biletykseen Mikkeliin, joten täytekuun aloituskin tuntuu kahdestaan lapsen kanssa kuin olisi aivan itse valinnut tämän ikuisuutensa.

Lauantaina yritän viritellä halloween-tunnelmaa viemällä lapsen katsomaan hautausmaan kynttilämerta, mutta sataa kaatamalla ja punaisten toverien muistomerkki on jo niin hyvin valaistu, että viemme summittaisen kohteliaasti oman kynttilämme ensimmäisen pimeäksi jääneen vainajan ("Inga Saarto", lukee romaanihenkilön (?) kivessä) muistomerkille.

Sunnuntai-iltaan mennessä saan nanowrimosta valmiiksi 8329 sanaa. Lapsen nukkuessa yritän selata myös lukemattomien kirjojen pinoa, aivan kuin NIISSÄ olisi selitys tähän tunteeseen elämän liikkumattomuudesta. Kaikeksi onnettomuudeksi pinossa on yhä Päivi Kanniston Elämäni nomadina, jota olin jo kertaalleen yrittänyt lukea, mutta raivokynnys oli ylittynyt liian usein. Niin kävi nytkin.

Jos naiivin nousukkaan narsismille etsii oireellista edustajaa, niin Kanniston (ent. Räsänen) kirja on se teos. Se jonka VIIMEISEKSI kukaan ottaisi autiolle saarelle. Se jossa "irtolaisuus Suomessa" -luku käsittelee hyväosaisen digieliitin liikkuvuutta. Se jonka tutkaan ei vahingossakaan osu suomalaista romanikerjäläistä, vaikka Aasiassa ja Etelä-Amerikassa nähdyt kerjäläiset ovat hänelle sööttejä etnoasukkeja.

Kun tähän kirjaan vertaa toista tuoretta digitaalisen eliitin nomadismia ylistänyttä teosta, elokuvaa "Viides valta", niin voi todeta, että kaikessa äijäasenteessaan tuo elokuva sentään piirtää kuvan planeetasta yhtenä ja yhteisenä huolenaiheena.

"Viidettä valtaa" menin katsomaan torstaina sen vuoksi, että se on yksi niitä harvoja leffoja johon Saaran saa mukaan, näyttelijä B. Cumberbatchin takia. Ihan niin surkea ja sekava "Viides valta" ei ollut kuin mitä elokuvasta on kirjoitettu arvosteluissa, mutta esimerkiksi IMDb:n matalakin rankkaus (5.7) näyttää silti keinotekoisesti buustatun korkealta. Ehkä tuonkin korkuinen suosio johtuu Cumberbatchin muistettavasti rakentamasta Julian Assange -hahmosta, erittäin tunnistettavasta ikävän itseihmisen stereotyypistä. Jolla tosin ei ole välttämättä paljoakaan tekemistä todellisen Julian Assangen kanssa, mutta sen pitäisi olla toissijaista, niin isosta ajankohtaisesta myyttihahmosta on Assangessa kysymys. Enää puuttuu aito mediakritiikki, ihan kuten nomadisteilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti