KALENTERI TULEVASTA

TULEVIA TAPAHTUMIA
17.-19.11. Tukholmassa leffafestarilla
22.-26.12. Savossa joulunvietossa
19.2.-23.4. Kritiikkikurssi Sampolassa

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Vuonna kahdeksankuus (7.4.)


Elämä oli erinomaisen selkeää ennen internetin aikakautta. Ei ollut muuta nähtävää kuin Tampereelta avautuva Eurooppa, ja jokainen kirja tai elokuva oli vain mittansa mukainen hidaste horisontissa. Leffassa ja lukiessa selkä kiukutteli, mutta jokainen lihaskipu oli kuin ruoskalla annettu käsky: jätä nämä, mene maailmaan!
 

Nukuin kaikki opiskeluvuodet lattialla, koska se oli ainoa tapa saada lavea kirjoituspöytä ja futonimainen pehmike.
Selkä ja selkeä, sama klangi.
 

Elämässä oli viimeisen kerran avaruutta ennen henk koht tietokonetta. Keväällä 1986 opiskelin kyllä jo tietojenkäsittelyä, mutta minulla ei ollut edes vanhaa pelimikroa mukanani Tampereella. Ei ollut varaa omaan tietokoneeseen, ei edes televisioon.  Ohjelmointiharjoituksiin taisi olla käytettävissä muutamia tk-laitoksen Mac-pönttöjä. Sellaiseen upotin kesätienestit kaksi vuotta myöhemmin.
 

Vielä vuonna 1986 elokuva-arkisto ja leffakerhot levittivät pääni sisälle valkokankaan kokoisia näkymiä. Nykyään horisonttini paloverhoa tuuppivat googlehitit lautapelisivustoille. Amazonista ostettu devari saapuu ruskeassa paketissa. Mikä tahansa Proust-filmatisointi lasketaan pornoksi tässä barbaarien pyörittämässä konemaailmassa.

Kevään tuleminen on ihmiselämän ainoa mediastandardi. Henk henk koht koht.

"7.4. [1986]. Maanantai. Viime perjantaina katsomassa "Pelon pyramidi".  Sen jälkeen potkin palloa puistossa F:n kanssa, maa vihreä, kesäillan hymyilevä kuulaus. Virpi ja TM tulivat, pelasimme kiikkupolttosta pimeään asti, G oli asiantuntija, riehui ilolla pallon kanssa, omi löytöpallon itselleen. Yöllä paistoimme lettuja tyttöjen kanssa, Virpi lainasi pyörää F:lle, ajoimme Annalaan.
Lauantaina tein riisi-tonnikala-vihannes-sörsseliä, söin sitä kolme päivää, ilman suolaa, iloisena ja ylpeänä kun sain itse korjattua kirjoituskoneeni. Sunnuntaina fillarilla Pirkkalan ja Nokian kautta, kiire, hikisenä Monroehen, ihanan saastainen leffa ["If.."?] elämästä, lopussa kaikki räjäytettiin, astuin kevätaurinkoon keveänä.
Tänään ostin Magyaria, luin ja otin aurinkoa Koskipuistossa tehtaan juurella. Rauni Lundberg -niminen juoppo talkkari kertoi Punakylästä: saksalaiset ja ruotsalaiset perustivat sen punaisten leskille, mutta miksi? Talkkari oli katkera Väinö Linnalle, koska tämä ei ollut kuvannut Punakylää. Viihdyin tämän jälkeen Saarisen analyysitunnilla, kevyesti laskuhumalassa, G hölpötti mielipiteitään Henry Parlandista.
Tv-huoneessa alakerran nainen moitti minua musiikin huudattamisesta. Lammikot jäätyvät yöksi, G sulaa.  Voisin kirjoittaakin enemmän kuin lukea. Enimmäkseen ihmettelen. Voiko kesän hajun unohtaa?"


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti