KALENTERI TULEVASTA

TULEVIA TAPAHTUMIA
23.09. Hesassa R&A:ssa
7.-8.10. Turun kirjamessuilla
14.-21.10. Mökillä Savossa
28.10. Helsingin kirjamessuilla
17.-19.11. Tukholmassa leffafestarilla

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Rakkauskirjat paketissa, rakkausfilmit hakusessa


Ehkä jeesuskin oli liftari? Naulattiin ristiin peukut pystyssä. Naamakirjamarttyyri jos kuka.

Minullakin pääsiäisloman kärsimys oli peukalon mittainen. Rullailin tabletilta romanssioppaani  taittoversiota, ees taas, ylös alas virheitä etsien. Siinä touhussa vasemman käden peukalo väsyi niin kipeäksi kuin olisi poikki nivelestä. Odottamaton ilo tämä tällainen työ tietysti oli, pyhätyöksi.

Tänään kustannustoimittaja sitten vahvisti, että viimeisetkin korjaukseni on nyt siirretty kohti koneistoa, ja romanssiopas Tuttua lemmentouhua menee painoon maanantaina. Virallinen ilmestyspäivä on 11.4. Kevät hyppää kolmiloikkaa.

Kaikki tietämykseni rakkauskirjoista on nyt kirjaimellisesti poissa käsistä.
Toivottavasti kukaan ei kysy, olenko joskus lukenut tuon otsikoksi mukailemani Shakespeare-draaman. Elokuvana se odottaa DVD-hyllyssäni. Jahka kirjapaketti tulee viikon kuluttua, voin korkata kuohuviinin ja katsoa sen vaimon kanssa.

Tänään aloin sitten rakentamaan Rakkauselokuvien käsikirjaa. Olin jo suunnitellut siihen raudanlujan rakenteen, romanttiset tragediat vs romanttiset komediat, jotta saisin kerrankin lajiteltua tietämykseni selviin lokeroihin. Lukemani kirjat Hollywood-romansseista sopivat artikkeli toisensa perään tähän rakenteeseen kuin nakki sämpylään.

Mutta & sitten. Tänään tulin vilkaisseeksi vanhoja (usenet-uutisryhmiin tehtyjä) leffa-arvostelujani, olisiko niissä kierrätettävää materiaalia romanssifilmeistä, jotka ovat tehneet itseeni vaikutuksen. Ja olihan niissä, suunnilleen 120 elokuvaa, joista puolet sellaisia eurooppalaisia taidefilmejä, että ne eivät mahdu mitenkään amerikkalaisperäiseen genrejaotteluun. TÄLLAISTA ongemaa ei ollut sen paremmin edellistä leffakirjaa kuin tuota romanssiopasta kirjoittaessa.

Hämmästyttävintä olivat 1990-luvulla nähdyt eurooppalaiset elokuvat, jotka olin täysin unohtanut, siitä huolimatta, että arvostelun perusteella olen ollut  syvästi haltioitunut niistä - elokuvista joiden nimetkin näyttivät enää etäisesti tutuilta: "Julma rakkaus", "Verta ja suklaata", "Robert-ei-saa", "Kun kesä on ohi", ja muutamat muut.

Rohmer-boxini minulla on kunniapaikalla, mutta noita ysäriluvun älykköromansseja ei ole saatavilla DVD-kopioina, jotta niiden ihmetyksen voisi kerrata.

Elokuvien taustatietoja lueksiessa tulin muistaneeksi, miten erilaisia maakohtaiset romanssielokuvat voivat olla verrattuna maakohtaisiin romanssikirjoihin. Ja kukahan sellaiset eroavuudet osaisi suhteellisuudentajuisesti selittää? Ei ainakaan kuuskytlukulaiset filmihullut, jotka ovat muuranneet maakohtaisten estetiikkojen rajat niin korkeiksi, ettei niiden ylitse näe enää 2000-luvulta käsin. Petteri Vompatin Kaipuun punainen hetki on se kuuskytlukulainen luulokirja, jota käyn eniten niistämään.

Tässäpä epäongelma, pariisilaisen elämäntavan syvyinen, pohdittavaksi.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti