Tänä keväänä ovat köyhät taiteilijat nousseet median lempilapsiksi. Etenkin esittävien taiteiden alalla ammattilaiset ovat jääneet vaille tuloja, mutta heidän siivellään huomiota olemme saaneet myös me kirjailijat. Tukirahaa on lupailtu ja avattu hakuunkin niin runsaasti, että kuvittelisi taiteilijoiden olevan suomalaisille yhtä rakkaita kuin turistilentojen pilottien ja matkaoppaiden.
Mutta taiteilijoiden asemaa osana yhteiskuntaa on kyllä arvioitu tästä näkökulmasta jo pitkäänkin. Ja juuri niissä laskelmissa kaikki taiteilijat, niin standup-koomikot kuin tilapäärunoilijat, on laskettu samanlaisiksi toimijoiksi.
Laskelmia taiteilijapalkan malleista ovat tehneet TAIKEn virkahenkilöt. Vuosi sitten maaliskuussa (1.3. 2019) TAIKEn johtaja Paula Tuovinen kävi jututtamassa meitä pirkanmaalaisia kirjailijoita ja kyselemässä kommenttejamme kirjailijapalkasta. Missään muualla en olekaan nähnyt näitä TAIKEn visioita kootun yhteen, vaikka niitä on yksittäin esitelty julkisuudessa muuallakin.
TAIKEn suunnitelmissa on siis ollut neljä erilaista mallia valtion maksamalle kirjailijapalkalle. Kuulemma jotain tai joitakin niistä on aiottu piankin testata, mutta ainakaan itse en ole kuullut käynnistetyistä kokeiluista. Syy on ilmeinen: raha. Kokeilujakaan ei kannata käynnistää, jos valtio ei lupaa 110 miljoonan euron lisäystä taiteeseen, kuten TAIKE on toivonut.
Tämä 110 miljoonaa euroa olisi merkinnyt normaalioloissa sitä, että valtion budjetissa taiteen osuus olisi nostettu 0.8 prosentista 1.0 prosenttiin.
Nykyoloissa osuutta taitaa olla mahdotonta arvioida, saati toivoa.
Mallista riippumatta valtion kirjailijapalkka ei vaikuttaisi apurahoihin säätiöiltä. Tämä olisi HYVÄ asia. Palkattavat kirjailijat valittaisiin kuitenkin vertaisarvioinnilla kuten lautakunnat nykyäänkin valitsevat apurahaa saavat kirjailijat. Tämä vaikuttaa ERITTÄIN PAHALTA.
Tavoitteena kirjailijapalkassa olisi se, että kaikenlaisten lautakuntien määrää voitaisiin vähentää. Tämä KUULOSTAA HYVÄLTÄ mutta ei ole pelkästään sitä. Kirjailijoiden enemmistön kannalta juuri mikään ei muuttuisi. Säännöllisesti valtiollista tukea saavien kirjailijoiden määrä (nykyään n. 90 kirjailijaa) pysyisi näissä malleissa samana ja kaudetkin (1/3/5 v) ehkä samoina.
Isoin muutos olisi se, että säännöllisesti maksettava palkka olisi isompi ja kerryttäisi sitä saavien eläkettä. Tämähän olisi ERITTÄIN HYVÄ asia. Niille 90 etuoikeutetulle kirjailijalle, siis.
Mahdolliset mallit valtion kirjailijapalkalle ovat tällaiset:
1. Suomen Akatemian malli: taiteilijalähtöinen työllistyminen eli kirjailija ottaisi yhteyttä alansa organisaatioon ja TAIKE maksaisi sitä kautta palkan taiteilijalle.
2. Läänintaiteilijoita muistuttava malli: omaa työtä voisi olla 50%, jopa 90% työajasta, muu TAIKEN organisaatiota. Tämä oma työ kuitenkin saattaisi edellyttää sitä, että "työ integroituu siihen mihin on muutenkin palkattu".
3. Allianssimalli: käytössä jo Norjassa ja Ruotsissa joillakin taiteenaloilla (ei kuitenkaan kirjallisuudessa). Malli edellyttäisi, että yritys tai organisaatio palkkaisi kirjailijoita. Malli sopisi niille joilla jo on palkkatyötä, koska valtio korvaisi työttömyysturvan niinä kausina kun ei ole palkkatyössä.
4. Luottamustehtävätyyppinen malli: hyvin samanlainen kuin nykyinen apurahamalli, mutta apurahan sijaan kirjailijoilla olisi verotuksellinen palkkaus, jossa TAIKE tekisi työsopimuksen kirjailijan kanssa. Kirjailijalla ei olisi kuitenkaan virallisesti työsuhdetta eikä esimiestä. Tähän malliin kuuluisi sentään työterveyshuolto.
Tiivistetysti näiden mallien isot ongelmat:
- Uusi järjestelmä kärjistäisi kirjailijoiden keskinäistä eriarvoisuutta.
- Uusi järjestelmä edellyttäisi työttömäksi (palkkakauden jälkeen) jääviä kirjailijoita valehtelemaan työttömyysturvaa saadakseen (”En kirjoita enää, annoin pois työhuoneeni", jne).
- TAIKEn kuvitelmissa kirjailijat ovat samanlaisia taiteilijoita kuin näyttelijät tai muusikot. Siksi näissä malleissa saatetaan esittää vakavissaan, että kustantajat voisivat palkata kirjailijoita työsuhteisiin.
- Pätkätöiden mitätön eläkekertymä pysyisi ennallaan ja taiteilijaeläkkeiden määrä olisi yhtä mitätön kuin ennenkin.
- Kirjastokorvaukset eivät nousisi.
Kaiken yllä olevan kirjasin ylös TAIKEn johtajan vierailusta ja palkkamallien herättämistä välittömistä kommenteista paikalla olleissa kirjailijoissa. Mahdolliset virhepäätelmät ovat yksistään omiani. Mielipiteet eivät ole kuitenkaan pelkästään omiani. Esimerkiksi TAIKEn johtajan ehdotus, että ideologiset tai genrekohtaiset kustantamot saattaisivat palkata kirjailijoita, ei kuulosta tältä planeetalta yhtään kenenkään korvissa. Siksi kirjailijakentän odotukset kirjailijapalkasta eivät taida olla järin ruusuiset. Ja nyt pandemiaoloissa voi olla helpottunut vain siitä, ettemme ole sentään esittävät taiteen ammattilaisia.
♥ Disclaimer: nostan tällä hetkellä itse valtion kuukausittaista taiteilija-apurahaa, joten mielipiteeni valtion hyväntekeväisyydestä saattavat olla juuri nyt positiivisemmat kuin koskaan normaalioloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti