KALENTERI TULEVASTA

BitteinSaari on osa Soikkelin BITTEIN SAARET -verkostoa

TULEVIA TAPAHTUMIA

21.11. Roosalupilla Antti Tuomaista haastattelemassa
31.12.-3.1. Tukholmassa lomalla
26.1.2019 Juhlakattaus-näytelmässä (Tukkateatteri)



maanantai 9. lokakuuta 2017

Blade Runner 2049 (elokuva)

Joitakin elokuvia katsoessa miettii, milloin se tarina oikein alkaa.
Tätä elokuvaa katsoessa miettii, milloin se elokuva oikein alkaa.

Blade Runner 2049 on massiivisen epäonnistunut yritys tehdä remake scifi-genren klassikosta. Tuntuu kuin katsoisi sikermää remake-ehdotusten variaatioita. Huonoja variaatioita. Miltei kolme tuntia yhtä putkea. Sateessa. Yksin.

Juoni on toki suoraa jatkoa alkuperäiselle (1982) "keinoihminen tutkii alkuperän arvoitusta" -tarinalle. Remake-kerronta nykii juonenlankoja, joskaan ei kuvien ja kohtausten rytmissä.

Muutenkin sitä ihmettelee, mihin ne rahat on taas saatu tuhlattua. Ei ainakaan käsikirjoitukseen. Lavasteet ja efektit eivät nekään näytä erityisiltä, eikä varsinkaan kiinnostavasti scifistisiltä. Tulevaisuuden visiointi on häivytetty sillä, että ulkokuvat tulvivat sadetta ja pölyä. Isommat sisätilat ovat joko romukasoja tai ahtaita tehdaskuvia. Enimmän aikaa nökötellään sellimäisissä huoneissa. Sankari katselee hologramminaistaan. Revi tästä sitten dystopiaa. Edes.

Jos vaikutuit Denis Villeneuven "Arrival"-ohjauksesta, ei mikään takaa, että pidät edes yksittäisten kuvien kauneudesta tässä saman ohjaajan remake-hämyilyssä. Onhan se melkoinen saavutus Villeneuvelta. Sama ohjaaja tekee 2010-luvun merkittävimmän genre-elokuvan ja 2010-luvun surkeimman genre-elokuvan. Miten tämä on mahdollista?

Suurin syyllinen tohelointiin ja paskaan filmiin on epäilemättä tuottaja Ridley Scott. Jos on nähnyt kaksi edellistä Scottin tuottamaa Alien-lämmittelyä (2012 ja 2017), tietää jo, miten tehokkaasti brittiherra tuhoaa omaa kasariklassikoilla luotua mainettaan.

Voiko enää matalemmalta mennä? Voi!
  • Krista Kosonen pistäytyy pornotäytteeksi filmiin lausumaan kaksi lausetta suomeksi.
  • Hans Zimmerin tärinäurut soivat 5 minuutin välein muistuttamaan Suuresta Kertomuksesta Joka Piti Tulla.
  • 75-vuotias Harrison Ford on sivuroolissaan yhtä tönkkö kuin 90-vuotias HF voisi olla pääroolissa.
  • Ryan Goslingin alinäyttelemisen selittämiseen ei löydy riittämiin alisanoja.
  • Tuotesijoittelun brändejä tyrkytetään erittäin näkyvästi etualalle.

Ja voiko jotain hyvääkin sentään löytää?
No joo.
Juoneen sisältyvä jippo, se alkuperän mysteeri, on ihan fiksusti kaksikerroksinen. Kolmen sivun novellisovitus tästä vuoden 2017 mahtavimmasta mahalaskusta voisi siis olla lukemisen arvoinen.

3 kommenttia:

  1. Kiitos kritiikistäsi! Kiitos muutenkin elokuvanäkemyksistäsi, joista näkee että kriitikolla on aitoa potentilaalia kontekstualisoida näkemiään elokuvia. Ja puhua totta. Odotin Bitteinsaaren kritiikkiä BR -elokuvasta, vaikka raha oli jo säästetty ja vapaa-aika varattu. Nyt raha säästyy, voi odotella vaikka Lonthimoksen uutta tai tilata "What she said" -dokumentin netistä. Tietysti kaikki merkit viittasivat tässäkin kamaluuteen. Jo se, että Krista Kosonen työntää säärensä joka paikkaan, riittää perusteeksi olla katsomatta elokuvaa. Ja kun vielä Jenni-Maarit Koponen kehuu elokuvaa telkkarissa niin voi olla varma että kyseessä on paska elokuva.

    VastaaPoista
  2. Kun katsoin heti perään uuudelleen Final Cutin, kyllä tämä uusi himmentyi. Pidin ensin noin neljän tähden verran, mutta kun aikaa on kulunut, ei siihen yllä. "Ihmisen tavoin syntymisen ihmeestä" ei saatu paljoakaan irti. Tästä olisi voinut tulla enemmän syvyyssuuntaan etenevää olemisen kysymistä, mutta päätyi sitten kuljettamaan enemmän juonta. Liekö sitten tehdään jatkoa tuon vallankumousteeman pohjalta, mikä sekin jai jotenkin sohaisun asteelle. Arrival oli hieno.

    VastaaPoista