27.10. Ma. Totisesti, matka itsessään on yhtä tärkeä kuin päämäärä, kun kyseessä on pakomatka arjesta, kuten jokainen mökkimatka on syys-toukokuussa. Junat kylläkin ovat ällistyttävän täysiä, aivan kuin olisi edelleen kesä. On pakko käyttää sarjalippua tai maksaa yli 50e matkasta joka sarjalipulla on 36e. Tähän VR suomalaisia pakottaa pitämällä junien paikkamäärät ennallaan ja lyhentämällä sarjalippujen käyttöaikaa, vaikka matkustajamäärät kasvavat.
Kuopiossa kuolinpesä on ennallaan eli se ei mene millään kaupaksi. Tämän ei pitäisi minua yllättää, koska tiedän, millainen umpikuja tämä 250-vuotisjuhliaan viettävä kaupunki oikeasti on: kuninkaallinen sokkopäätös, kustavilainen anus mundi. Vain kirjasto ja kirjakauppa torin laidassa ovat reikiä, joista tämä kaupunki edelleen hengittää... samoin kuin Kuvakukko mutta vierailuni Kuopiossa ovat nykyään niin lyhyitä etten ehdi käydä elokuvissa. Rosebud on laajentunut kolminkertaiseksi sitten kesänäkemän, tosin eipä siellä ole sitä "Kuninkaan leijonaa" eli kirjaa kustavilaisesta kansansankarista, jonka olisin halunnut ostaa. Hyvä niin, kirja näkyykin juuri olevan tulossa kirjaston varausjärjestelmästä. Tampereella.
Bussi 14:35 Nilsiään on myös kuopiolaisia suosikkejani. Pidän siinä kaikesta, vahvaa murretta puhuvista kuskeista ja umpimielisistä koululaisista, joita bussi tiputtelee kyydistä unohdettujen pihateiden pysäkeille. Tätä on Savon sydänmaa!
Mökki on entisellään, vain piha on kuin maisema taistelun jälkeen, kaiken haavikkoutensa menettäneenä. On kuukausi siitä, kun suljimme täältä vedet, lopetimme vesikesän. Lämmitän yhtä aikaa saunaa ja mökkiä kuin olisi jo talvi: saunassa käytyä ei kymmenasteinen tupa tunnu enää viileältä. Niinkin hitaasti tupa lämpenee, että on pakko laittaa ison patterin lisäksi päälle ikkunapatteri.
Kirjastosta ostin puolella eurolla aistien historian. Sellaiset kirjat ovat omiaan täällä. Saunan terassilla lueksin mitä tahansa ilmaislehteä. Vain täällä pimeys tuntuu hyvältä ja sen jälkeen lukeminen kirkkaudelta.
Nukahdan kammarissa pariksi tunniksi, tietenkin vasta hiilloksen varmistettuani, herään laittamaan patterit pois päältä tuvan puolelta.
28.10. Ti. Orava herättelee rapistelullaan heti kun on valoisaa. Muuta elämää ei lähiseudultakaan kuulu, paitsi sotilaslentokenttä, joka jyristeli eilen yöhön saakka, onneksi ei enää tänään.
Virallinen syy pakomatkaan on toisaalta tarkistaa se, että kuolinpesä on edelleen myyntikunnossa, toisaalta saada aivoille eristettyä aikaa & tilaa käydä lävitse sitä pakollisinta työtä, sotakirjallisuushistorian editointia. Ärsyttää ja hävettää, miten hajanaisiksi kirjan johdantoluvut ovat jääneet, vaikka muiden tekstejä lukiessa ja kommentoidessa näkisi heti vastaavat ongelmat sidoksisuudessa. Näin aina. Nyt sitä hajanaisuutta on vain keskimääräistä enemmän, koska kirjallisuushistorian oheen on tullut liitettyä liikaa varsinaista sotahistoriaa. Ainoa lohtu: tämä oli se isoin sidoksisuuden repijä myös Axun kirjassa, kun sitä editoin. Ehkä me sivarit lumoudumme liiaksi kaikesta siitä, mitä emme ole aiemmin tienneet ja haluamme osamme siitä gloriasta, jota sotahistorian erityistuntemus edustaa. Ainakin Suomessa.
Sataa koko päivän siihen saakka, että alkaa hämärtyä. Iltaäivällä on käytettävä ruokaan tuoduista juomavesistä loput. Tarkoitus oli suodattaa (asianmukaisella laitteellani) järvivedestä talousvettä, mutten ole jaksanut. Olenhan täällä vain kaksi täyttä päivää, kolme yötä. Niinpä on lähdettävä Mänärille hakemaan lisää vettä ja muutakin kesästä muistuttavaa nesteytystä.
29.10. Ke. Eilen illalla lennosto kiihdytti pimeäharjoittelujaan (?) juuri kun oli tarkoitus nukahtaa, kymmenen ja yhdentoista välillä. Voi helposti kuvitella millainen jyrinämatto peittäisi nämä metsät ja vedet jos sota syttyisi. Siis sen kahden minuutin ajan mitä nykypäivän sota Nato-rintamalla kestäisi.
Tänään tuntuu sitten sitäkin hiljaisemmalta ja harmaammalta. Yö oli pari astetta viileämpi kuin edellinen ja ero tuntui heti sisällä mökissä, vaikka on kuinka paksut hirsiseinät. Heräsin taas neljältä ja tuntui täysin virkeältä. Luin silti ennemmin aistien historiaa kuin Baxterin Heartspace-romaania, joka Tukholmassa tuntui aarteen kaltaiselta löydöltä: Ama*onin mukaan pokkariversion pitäisi ilmestyä vasta ensi kesänä. Tämä on jo kolmas kerta, kun pokkari onkin saatavilla jo 6-9 kuukautta ennen ilmoitettua.
Orava herätti taas rapistelullaan aamun valostuessa, jyskytin seinää, jotta se ymmärtäisi pysytellä etäällä asutusta talosta, mutta ei se välitä vähääkään. Nukahdin uudestaan ja heräsin vähän ennen 11:ä (talviaikaa!). Sentään ei sada. Asteita on +5 mutta tuntuu nollalta, kun kaikki huokuu kosteutta. Silti linnut jaksavat ärhennellä lehdettömissä puissa kuin eläisivät runsauden keskellä.
Aamukahviin ja -puuroon menee puoli litraa vettä, tällaisia asioita alkaa laskeskella, kun juomavesi eroaa kirkkaasti siitä tavarasta, mitä viereinen järvi viilentelee ja mitä metsät ympärillä tihkuvat kuin sienet, mutta osaan syödä ja juoda vain reppuni sisällöt.
Verannalla on kahden näkyväksi tulevan hiljaisuuden partaalla, pajumärän maan ja havumärän metsän, kun kesällä kaikki on vain yhtä ja samaa heleyttä.
Aistien muinaishistoriaa tai luonnonhistorian aistimista... koska mikään ei tuoksu. Hiljaisuus haiskahtaa läpimärältä hämärältä.
Läppäriltä näköislehden luettua ja lautaselta näköisaamiaisen syötyä en uskalla poistua pöydän äärestä, jotta avoin läppäri pakottaisi avaamaan tiedoston ja jatkaman eilisestä editointia. On tästä itsekritiikin ja -nöyrtymisen opettelusta se hyvä puoli, että tietää eli uskoo olevansa hieman tarkempi muokatessaan muistiinpanoja seuraavaan sotakirjaan.
Mitään kiirettähän ei ole, paitsi jos aikoo pysyä mukana apuraharumbassa. Siinä on osallistuttava yhtä aikaa ainakin kolmeen "musikaaliset tuolit" -piirileikkiin: yhdessä piirissä yritetään saada autuaaksi tekevä rahoitus nopeisiin artikkeliprojekteihin, toisessa piirissä materiaalin keräämiseen seuraavaa isoa projektia varten, ja kolmannessa edellisen ison projektin viimeistelemiseen.
Nämä kaikki piirit pyörivät toisistaan riippumatta. Mutta oikeastihan kaikki hakemukset ovat vain jonglöörimäisesti ilmassa pidäteltäviä paperitolloja, ja jos katsoo hetkeksi muualle niin huomaa, että mitään oikeaa valuuttaa ei rapise jaloille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti