Juuri kun onnittelin itseäni, että sain sentään suoritettua pienen pyöräretken kesällä ajettuani paahteessa Kuopion ja Pajulahden väliä, selvisi Tampereelle palattua, että pihasta oli varastettu uskollinen citypyöräni.
Toisen kerran elämässä tein rikosilmoituksen. Ensimmäinen kerta oli 1998 kun Helsinkiin muutettua poljin sinne myös fillarini ja se katosi pihasta kahdessa tunnissa, vaikka oli lukolla kiinni seinässä. Jostain syystä ilmoitus otettiin Malmin poliisiasemalla vastaan suusanallisesti. Viranomainen oli aivan cool niinkin tavanomaista hesalaista harmia kuunnellessaan eikä reagoinut edes siihen kun anastetun arvotavaran tuntomerkiksi ilmoitin etulokasuojan joka oli kiinni rautalangalla.
Materiaalisesti tämä nyt nyysitty Titania ei ollut sen arvokkaampi sekään, ostettu käytettynä 150 eurolla. Mutta pyörä on aivan eri lailla henkilökohtainen (... positiivisesti kyborginen...) väline kuin mikään muu, lähes henk koht puhelimen veroinen. Tätä voisi pitää ojaan nyrjähtäneen identiteettityön malliesimerkkinä, koska vanhoissa pyörissähän ei ole muuta alkuperäistä kuin runko. Mutta toisin päin katsottuna juuri tämä alkuperäisyyden jatkuva muokkaaminen tekee fillareista niin henkilökohtaisia. Ja siksi 'Theseuksen laiva' -paradoksi on niin kestävä esimerkki siitä, miten identifikaatio oikeasti toimii.
Ja sikäli vain julkinen häpeärangaistus olisi riittävän kompensoiva tuomio näin henkilöä loukkaavista nykypäivän hevosvarkauksista...
Eikä talon pihapiirikään tunnu entiseltä. Eikä ihmismäistä kaupunkielämää suosiva ole koskaan ollutkaan. Talolaisten autot ovat hyvässä suojassa talleissaan, mutta fillareille ei ole muuta paikkaa kuin pimeään katveeseen jäävä teline tai kanniskelu kellariin. Hyvinkin todennäköisesti sähkölautailun levittämä asenne ota-ja-jätä-ajokki-minne-tahansa lisää, sekin, lipeävyyttä fillareidenkin satunnaisiin sieppaamisiin.
Muinainen kaverini Antero suunnitteli ja toteutti stealth-pyöriä sen jälkeen, kun häneltä vietiin lyhyessä ajassa kaksi fillaria (Helsingissä). Sellaisille olisi kaupallistakin tilausta.
Pyörän varastaminen raivostuttaa aina! Itseltä jo niin monta pyörää varastettu ja nykyään ei kande edes rikoilmoitusta tehdä jos ei erityisen kallis ja harvinainen polkupyörä kyseessä.
VastaaPoistaRikosilmoituksen lopussa on rastittava kohta, haluaako saattaa rikollista edesvastuuseen. Esitutkintaa ei edes teoriassa aloiteta jollei rasti "kyllä", ja käytännösä juu ei millään poliisipiirillä ole enää resursseja tällaista tutkia. Mutta tilastoihin +1 tapauksen lisää saaminen voi pitää yllä aihetta edes mediassa, ellei viranomaisilla. Hulluahan se toisaalta on, miten hinnakkailla pyörillä suomalaiset ajelee lyhyetkin matkat, kun fillarikulttuurin metropolissa Köpiksessä pyörätie näyttää siltä kuin romuvarasto olisi liikkeellä...
VastaaPoistaPaska tuuri mutta en silti tuomitsisi koko kaupunkia yhden kusipään takia. Nykyisessä ja suojellussa yhteiskunnassa tavan ismo ja iita ovat huomatttavasti heikomassa asemassa kuin ennen koska materialismi on vallanut kaikki itseään "sivistyneenä" pitävät valtiot, heimot ja hihhulit. Tutkin aikoinaan renkien elämää viime vuosisadan vaihteessa ja siihen aikaan rengin koko vuoden palkka saattoi (tietenkin ylöspidon jälkeen) olla juurikin polkupyörä. Mietin että jos verrattaisiin entisten aikojen lonkkavolvon hintaa nykypäivään, vastaisi polkupyörävarkaus suunnilleen sitä kun joku varastaisi juuri katsastuksesta läpi menneen Toytota Avensiksen hintaa joten suhteettomaksi on mennyt elämä eikä poliisia kiinnosta hevon viivakoodia.
VastaaPoista