KALENTERI TULEVASTA

TULEVIA TAPAHTUMIA
17.-19.11. Tukholmassa leffafestarilla
22.-26.12. Savossa joulunvietossa
19.2.-23.4. Kritiikkikurssi Sampolassa

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Lumen valtakunnasta lumeen diktatuuriin


Kolme päivää siihen menee, että mieli irtoaa tehdystä matkasta ja asettuu maiseman ehdoille, mukautuu hiljaisuuteen, joka määrittyy keskeytyksistään eikä kieltotauluistaan, kuten kaupunki.


Tälläkin hiihtolomalla saimme herätä aamuisin hankien keskeltä. Lumi on demokratian viileää merkitysten silkkiä, niin kuin ovat aavikot ja meren aavat omilla ehdottomilla tavoillaan. Lumi pehmittää ihmiset osana maisemaa, peittää virheet tien päällä, kohisee salmen peittävälle sohjolle, jonka alla teräsjää kantaisi vaikka traktorimarssin.

Keskiviikkona lumi alkoi kohota ylöspäin. Oli kolme astetta lämmintä, hanget hengittivät ylöspäin kylmää sumua. Istuimme kolmisin tuvassa, kun yhtäkkiä pyy rysähti ikkunaan. Sumun lävitse se lensi kuin mieletön. Sentään se ennätti nähdä peilikuvansa juuri ennen kuolemaa. Hautasin sen lumeen vähän matkaa mökistä.

Tärkeintä on liike, ei päämäärä.
Työnsimme ja kannoimme kauppapyörää koko matkan postitieltä vajalle. Yöllä oli niin hiljaista, että kuulin kuusten pudottelevan yksittäisiä pisaroita katolle lapioimiini pälvipaikkoihin. Pakkasten mentyä kaikki liike tapahtuu syvällä hangen sisällä.

Mutta heti lapsen lähdettyä, äitinsä kanssa kohti eteläisempiä nakkipitsoja ja pleikkarimökkejä, tuli vieläkin hiljaisempaa. Kun tänä aamuna seitsemältä raotin verhoa, pulskan näköinen metsähiiri vilisti terassilla pahemmin välittämättä tarkkailustani. Se tiesi jo, että pian se saisi nämä maisemat itselleen, niin kauaksi kuin hankien suojaa riittäisi.

Lunta tihutti sakeana kävellessäni pysäkille. Bussi oli täynnä matkalaisia syventyneenä näkylaitteisiinsa. Laitoin oman laitteeni korville, pidin niitä koko matkan kaupunkiin ja uudelleen junamatkan Tampereelle. Ehkä laitteisiin sulkeutuneiden epätoivo onkin samanlaista kuin omani, mutta heidän matkansa on kestänyt jo pidempään, sukupolvelta toiselle.

Jäljellä on enää digilumeen diktatuuri. Järki ja moraali ovat lihaksia, ei niillä enää jakseta muuta kuin googlea puhuvan laitteen vetämiseen silmille.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti