KALENTERI TULEVASTA

TULEVIA TAPAHTUMIA
23.09. Hesassa R&A:ssa
7.-8.10. Turun kirjamessuilla
14.-21.10. Mökillä Savossa
28.10. Helsingin kirjamessuilla
17.-19.11. Tukholmassa leffafestarilla

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Mökin lauteilta näkyy huhtikuuhun


Junamatka kestää koko eteläisen Suomen. Jätän lapsen Mikkeliin, jossa on pimeä jo ennen viittä, sumu niin sankka ja talvi niin vaiheessaan.

Miten voi matkustaa aina vain syvemmälle pimeän ytimeen? Mikkeliin jää suurin osa matkaajista, muutamat loput Kuopioon, ja sitten juna on lähes tyhjä, vaikka sen pitäisi mennä vielä Ouluun asti. 

Kuopiossa voisin nousta vaunusta, olisin kolmessa minuutissa mummolassa.
Mutta en jää. Juna kiskaisee pohjoisemmaksi.

Olen valinnut valitsematta.
 Aina vain pimeämpää. Ja tämän pitäisi tuntua kotiseudulta.
"Kuopion takana ei ole mitään."
Eipä ole sen edessäkään.
Jääkaudelta saakka pelkkiä väestön valumajälkiä.

Siilinjärvi on kuin takapihan takapihaa.
Bussiasemalla istuu teinejä, joilla ei ole varaa istua edes pitserian puolella. Pimeällä pihalla taksit näyttävät ruumisautoilta. Pitseriassa ei ole asiakkaita eikä se myy olutta. En jää odottamaan bussia, joka kulkisi näinkin myöhään Pajulahden kautta Tahkovuorelle. Otan taksin. Kysyn, vieläkö nuoriso käy Huvikummulla. Kuski kertoo että se on suljettu vuosia sitten.

Ketään muita ei ole menossa näitä teitä itään.
Kun pimeys vain syvenee eikä teiden varsilla näy valaistuja taloja, tunnen velvollisuudeksi selittää kuskille miksi olen matkalla keskelle syvintä metsää. "Voi jättää tuohon risteykseen."

Viimeinen osuus metsätietä on hyvin syin auraamatta, se tuntuu turvalliselta. On kuukausi edellisestä käynnistä mökillä ja polkemamme reitti erottuu yhä. Hankea on riittävästi, että se tuntuu erottavan mökin maailmasta. Ja metsän päällä pimeyttä ilman tähtiä.

Mökki näyttää siltä että olisimme juuri lähteneet sieltä joulunvietosta. Tuvassa on kaksi astetta pakkasta. Pidän takassa tulta aamuyölle.


Aamulla herätessä lämpö on levinnyt tupaan kuin taikina.

Tulee hieno sääpäivä. Pihalla viisi astetta pakkasta ja sataa vettä. Sitten kirkasta ja hangen kansi rapea. Jänis näkyy valinneen jouluna lapioimamme polut. Aitan katolla, kuusikon varjossa, näkyy muinaiskinos. Se ei sula ennen vappua.

Lahdella jää on monta kertaa paksumpaa kuin lumipeite jään päällä. Kairaan reiän, haen sankot. Kiuas herää, ruostumaton kaveri. Etsin lukemista saunakamarista ja istun terassilla. Oksille jäätynyt sade alkaa sulaa auringonpaisteessa, koko saunanranta ropisee kuin huhtikuu.

Saunakamarin löytö ovat Leinon matkakirjeet. Talvinen laivamatka Ruotsiin on ollut nopea ja lokoisa retki vuonna 1908. Kun päivällä laiva irtoaa Turusta, niin se on varhain seuraavana aamuna Tukholmassa. Kuinka ollakaan, Leino kuvailee kamarinäytelmän buumia: Strindberg ohjaa itse intiimiteatterissaan. Mutta suomalaisia tapaa kaikkialla, niin Tukholman kulttuuripiireissä kuin Berliinin kapakoissa. Sitten: Leinon talvehtiessa Italiassa sinne iskee maanjäristys. Koko Välimeren alue on kaaoksessa, kymmeniä tuhansia ruumiita makaa raunioissa. Mutta runoilija sen kun lomailee.

Olisi kannattanut Leinon tulla Savoon.
Katsella saunan ikkunasta hangen alta hohtavaa veneen kylkeä.
Sanoa jotain apolloonista löylynjälkeisestä ihmisestä joka näkee lauteilta huhtikuuhun.
Olla säästämättä olutta tai aforismeja sunnuntai-ihmisille.

"Tunnelma kuin kaunis hymy", sanoisi ikkunamaalari.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti